Lisääntyneet velvoitteet nostivat kuntien sote-menoja

Kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannukset kasvoivat edellisvuodesta enemmän kuin palkka-ja hintakehitys, selviää Kuntaliiton vuosittaisesta suurten kaupunkien ja keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon kustannusvertailusta.

Kun palkkojen ja hintojen kehitys otetaan huomioon, suurten kaupunkien terveydenhuollon ja vanhustenhuollon kustannukset nousivat 1,6 prosenttia. Keskisuurten kuntien koko sosiaali- ja terveystoimen kustannukset nousivat 3,2 prosenttia.

Tampereella, Turussa, Kouvolassa sekä Mustijoella eli Mäntsälän ja Pornaisten yhteistoiminta-alueella kustannusten kasvu alitti palkkojen ja hintojen kehityksen.

– Väestön ikääntyminen, taantuma ja kuntien lakisääteisten velvoitteiden lisääntyminen ovat kasvattaneet kustannuksiaarvioi Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen.

Osaltaan kustannusten nousuun vaikuttivat HUSin palauttamattomat ylijäämät, joita ei ole huomioitu vuoden 2015 luvuissa, hän huomauttaa.

Myllärisen mukaan kunnissa on toisaalta kehitetty määrätietoisesti palvelurakenteita ja -prosesseja, mikä näkyy jo joidenkin kohdalla kustannusten kasvun taittumisena.

 

Erikoissairaanhoito vaikuttaa suurissa kunnissa

 

Suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannukset olivat vuonna 2015 yhteensä 5,2 miljardia euroa. Suurimmat kustannukset olivat Oulussa, 2 490 euroa asukasta kohti ikävakioituna ja alhaisimmat Lahdessa, 2 213 euroa asukasta kohti samoin ikävakioituna. Keskimäärin suuret kaupungit maksoivat terveydenhuollosta 2 320 euroa vuodessa asukasta kohti.

Eniten kasvoivat erikoissairaanhoidon kustannukset. Osin kasvu on laskennallista, koska Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) palauttamattomat ylijäämät näkyvät kustannuksissa. Helsingissä HUS:n kustannukset kasvoivat seitsemän prosenttia eli 37,2 milj. euroa. Siitä kuitenkin yli puolet eli 20,9 miljoonaa euroa oli Helsingin osuutta syntyneestä ylijäämästä, jota HUS siis ei palauttanut vuonna 2015.

– Kustannusten vertailua vaikeuttaa sairaanhoitopiirien yli- ja alijäämät ja niiden jaksottaminen, huomauttaa Kuntaliiton erityisasiantuntija Tero Tyni.

– Esimerkiksi kunnan tilinpäätöstietojen mukainen vertailu ei ole tällöin luotettavaa, vaan tarvitaan tarkempaa kustannusten tarkastelua, kuten tässä vertailussa on tehty, hän sanoo.

Suurten kaupunkien terveydenhuollon vuosittaisessa kustannusvertailussa ovat mukana Espoo, Helsinki, Jyväskylä, Kouvola, Kuopio, Lahti, Oulu, Pori, Tampere, Turku ja Vantaa

 

Lisääntyneet tehtävät näkyvät keskisuurissa kunnissa

 

Kuntaliiton tietojen mukaan lisääntyneet tehtävät nostivat kustannuksia erityisesti keskisuurissa kunnissa.

Kuntaliitto vertaili keskisuurten kuntien terveydenhuollon lisäksi sosiaalitoimen kustannuksia. Sosiaali- ja terveystoimen kokonaiskustannukset olivat viime vuonna 3 429 euroa asukasta kohti. Kustannusten reaalikasvu oli 3,3 prosenttia.

– Sosiaalitoimen kustannusten kasvu selittyy erityisesti työmarkkinatuen kuntaosuuden kasvulla, sanoo Teija Mikkola. Kuntien maksuvastuuta pitkään työttöminä olleiden työmarkkinatukimenoista on lisätty.

Kasvua oli keskimäärin 39 euroa asukasta kohden. Kasvu oli suurimmillaan Kotkassa, 54 euroa asukasta kohden, ja pienimmillään Kaarinassa, 13 euroa asukasta kohden.

– Vuonna 2015 kunnille tuli uusia velvoitteita myös sosiaalihuoltolaista ja vanhuspalvelulaista. Koko maan tasolla nämä velvoitteet lisäsivät menoja noin 150 miljoonaa euroa, erityisasiantuntija Tero Tyni arvioi.

Keskisuurten kuntien vertailussa mukana ovat Imatra, Järvenpää, Kaarina, Kemi, Kerava, Kirkkonummi, Kotka, Lohja, Loviisa, Mikkeli, Porvoo, Rauma, Rovaniemi, Salo, Sipoo, Tuusula ja Varkaus. Lisäksi mukana ovat Kainuun sosiaali- ja terveydenhuollon ja Mustijoen perusturvan kuntayhtymät sekä perusturvaliikelaitos Saarikka.

Vertailukuntien matalimmat sote-kustannukset olivat myös viime vuonna Mustijoen perusturvalla, 2 995 euroa asukasta kohden ikävakioituina. Suurimmat kustannukset olivat puolestaan Kemissä, 3 961 euroa asukasta kohden.

Keskisuurten kuntien sosiaali- ja terveystoimen kustannuksia on myös tarvevakioitu. Tarvevakioinnilla menoista poistetaan kuntien erilaisen ikärakenteen vaikutuksen lisäksi muita palvelujen tarpeeseen vaikuttavia syitä, kuten sairastavuus, sukupuoli ja sosioekonominen asema.  Jos tarvevakioinnin jälkeen ilmenee eroja kuntien kustannuksissa, ne saattavat johtua esimerkiksi toiminnan tehokkuudesta tai tehottomuudesta.

Korkeimmat tarvevakioidut sosiaali- ja terveystoimen kustannukset olivat Kotkassa, 3 664, Kemissä 3 513, ja Järvenpäässä, 3 490, ja alhaisimmat Mustijoella, 2 988, Imatralla, 3 014, ja Keravalla, 3 137 euroa asukasta kohden.

 

Vertailu tehdään vuosittain

 

Kuntaliitto on selvittänyt vuosittain suurten kaupunkien terveydenhuollon kustannuksia vuodesta 1996 lähtien. Keskisuurten kuntien koko sosiaali- ja terveystoimen kustannusten vertailu aloitettiin 2000.

Suurille kaupungeille tehdyissä selvityksissä on terveydenhuollon kustannuksiin laskettu mukaan perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito ja yli 65-vuotiaiden sosiaalitoimessa saama ympärivuorokautinen hoito ja kotipalvelu.