Tutkijat: Nuorisopolitiikan pitää katsoa myös syrjäseuduille

Syrjäseudulla elävä nuori on vaarassa jäädä unohduksiin, todetaan useissa nuorisoa viime aikoina tarkastelleissa tutkimuksissa.

Mikkelin ammattikorkeakoulun ja Itä-Suomen yliopiston Unohdettu vähemmistö? Syrjäkylien nuoret ja kuntien hyvinvointipalvelut -hankkeessa tarkasteltiin 14-17-vuotiaiden arkea Pohjois-Karjalassa, Kainuussa, Etelä-Savossa ja Etelä-Karjalassa.

Syrjäkylänuorille elämän raameja ovat koti joka sijaitsee kaukana palveluista ja koulu joka voi olla ainoa paikka tavata omanikäisiä kavereita. Koulu on syrjäkylänuorelle keskeinen palvelu.

– Koulutusmahdollisuudet ovat syrjäkylistä katsottuina aina kaukana, ja toisen asteen koulutukseen osallistuminen tarkoittaa usein kotoa pois muuttamista. Ammatillista koulutusta ei ole tarjolla lähellä, ja siksi monet nuorista valitsevat lukion, jotta voivat jatkaa samaa turvalliseksi koettua koulutietä peruskoulun päätyttyä, tutkijat Sari Tuuva-Hongisto, Ville Pöysä ja Päivi Armila kirjoittavat Syrjäkylien nuoret – unohdetut kuntalaiset -tutkimuksessa.

Niukoista mahdollisuuksista huolimatta nuorten tulevaisuudenhaaveet sijoittuvat lähelle, eikä suurin kaupunkeihin ole välitöntä hinkua.

Tutkimuksen mukaan maaseutua tarkastellaan usein lähinnä vanhuuden elinympäristönä.

Toisaalta nuorisotutkimus keskittyy usein urbaaniin ympäristöön, muistuttaa Nuorisotutkimusseuran tutkija Tomi Kiilakoski.

– Nuorisopolitiikassa etäisyyksien merkitystä ei ole nähty riittävän selkeästi – esimerkiksi toisen asteen opiskelupaikkojen kohdentamista ei tarkastella lisääntyvien etäisyyksien näkökulmasta. Tämä jättää huomiotta etäämmällä asuvien nuorten kokemuksia ja johtaa ennen pitkää lisääntyvään eriarvoisuuteen, Kiilakoski kirjoittaa Nuorisotutkimusseuran verkkosivuilla.

Kiilakoski muistuttaa, että nuorten palvelujen keskittäminen tiiviimmin asutuille alueille on virhe siksikin, että niitä perustellaan yleensä maantieteellisillä etäisyyksillä, numeroilla. Hän pitää toisen asteen oppilaitosten lakkauttamista tietoisena etäisyyksien kasvattamisena.

– Pelkkä kilometrien laskeminen ei myöskään tavoita kaikkia etäisyyden ulottuvuuksia, sillä koettu etäisyys ei ole sama kuin fyysinen etäisyys. Etäisyyksiä oman paikkakunnan ja kaupunkien välillä tuotetaan myös sillä, että kauempana asuvilla ei juuri ole nuorisokulttuurisia tiloja, Kiilakoski muistuttaa.

Tällä viikolla vietetään kansallista nuorisotyön viikkoa

Lisää aiheesta:

Kuntaliitto: Nuoriso tulevaisuuden kunnassa

Helsingin nuorisotoimen johtaja Tommi Laitio: Kunnallinen nuorisotyö ei selviä ilman nuorisopolitiikkaa

Nuorisotyön puolesta -blogi: Nuorisotyöntekijän sielunmaisemaa maalaamassa