Kuntademokratian asiantuntija: Suomi on kehitysmaa osallistamiskoulutuksessa

– Jos rumasti saa sanoa, Suomi on osallistamiskoulutuksen kehitysmaa. Kun kunnassa on tärkeitä päätöksiä valmistelussa, silloin vuorovaikutus osapuolten kesken täytyy suunnitella kunnollisesti.

Näin sivaltaa kuntademokratian kehittämispäällikkö Antti Leskinen Tampereen kaupungilta.

Leskinen kommentoi asiaa Helsingissä Säätytalolla järjestetyssä Siltoja rakentamassa – Välineitä kansalaisyhteiskunnan ja edustuksellisen päätöksenteon yhdistämiseen -seminaarissa.

Seminaarissa esiteltiin tuloksia Demokraattiset innovaatiot Suomessa – Käyttö ja vaikutukset paikallisella ja valtakunnallisella tasolla -raportista, jota laatimassa ollut tutkija, tohtorikoulutettava Maija Jäske Turun yliopistosta esitteli erikseen omia tutkimustuloksiaan kuntavaikuttamisesta.

Jäsken mukaan yleisimmät osallistamisen muodot ovat yksisuuntaisia, kuten kuulemistilaisuudet, aloite- ja palautekanavakyselyt.

– Mutta myös vuorovaikutteisia keskustelutilaisuuksia käytetään paljon, Jäske sanoi.

– Vuorovaikutuksen osallistumismuotoja pidetään demokraattisempina, koska se ottaa paremmin huomioon eri näkemykset.

Jäske totesi, että deliberatiiviset ja sähköiset osallistumismuodot (osallistuva budjetointi, kuntalaisraadit, keskustelupalstat ja karttasovellukset) ovat harvinaisempia.

– Hallinnon legitimiteetin kannalta olisi tärkeää että kuntalaiset pitävät päätöksentekoa oikeudenmukaisena.

Olennaista ei ole, montako osallistumiskanavaa kunta tarjoaa, vaan kuinka laadukkaita ne ovat, Jäske korosti.

Edellä mainitussa raportissa tutkijat toteavat, että uudet osallistumismuodot vahvistaisivat demokratiaa vielä nykyistä enemmän, jos panostettaisiin enemmän kansalaisten ehdotusten läpinäkyvään ja vuorovaikutteiseen käsittelyyn.

Leskisen tilaisuudessa esittämään kysymykseen, miksi viranhaltijat eivät käytä vuorovaikutteisempia, edistyksellisempiä menetelmiä, Jäske ei osannut antaa suoraa vastausta. Hän piti mahdollisena, että yksi syy voi piillä siinä, että esimerkiksi vuorovaikutteisen palautteen prosessointiin ajatellaan kuuluvan liikaa aikaa ja rahaa.

Leskisen mukaan syynä on pikemmin juuri osallistamiskoulutuksen alkeellisuus.

– Ei täällä ole viranhaltijoille koulutuksia, silti heiltä vaaditaan suorituksia.

Verkkokuuleminen ei vielä vedä

Sähköinen osallistaminen koetaan myös kansallisella tasolla vieraaksi virkamiesten keskuudessa.

Samassa seminaarissa esitellyssä Helsingin yliopiston tutkimuksessa todettiin valtakunnan tasolla, että lakeja ja säädöksiä valmistelevat virkamiehet eivät pidä verkkokuulemista ja erityisesti otakantaa.fi-palvelun avulla tehtyjä keskusteluja tai -kyselyjä säädösvalmistelussa erityisen hyödyllisenä.

– Virkamiehet usein joko kokevat, että verkkokeskustelut ja -kyselyt eivät ole tavoittaneet sidosryhmiä, tai että verkon kautta saatu kuulemispalaute on ollut jo ennestään valmistelijoiden tiedossa, tutkijat kirjoittavat.

– Kovin moni virkamies ei myöskään ylipäätään pidä verkkoa hyvänä välineenä vuorovaikutukseen kansalaisten kanssa. Samaan aikaan kun verkkokuulemisen välineitä on kehitetty, virkamiehet suhtautuvat verkkokeskusteluihin negatiivisemmin kuin noin kymmenen vuotta sitten.

Kyky osallistaa pitäisi olla asiantuntijan ammattitaitoa

Leskisen mukaan on ilmiselvä puute, että suoran osallistumisen koulutusta viranhaltijoille ei järjestetä.

Pahimman luokan esimerkki kehnosta osallistamisesta voi olla vaikkapa kaavahanke jossa on isoja intressejä. Jos sitä varten järjestää yleisötilaisuuden auditoriossa ja käytännössä kyse on parin tunnin yksinpuhelusta jonka jälkeen on vartti aikaa esittää kysymyksiä, mennään pahasti metsään.

– Amerikkalaiset kutsuvat tätä nimellä ”public meetings from hell”.

Leskisen mielestä kyse ei ole esimerkiksi kulttuurin ominaisuudesta.

– Tämmöinen asia ei vain ole tullut esille. Yliopistokoulutuksena sitä ovat vain harvat esittäneet. Sitä ei ole jatkokoulutuksessa, esimerkiksi FCG ei ole järjestänyt tämän tyyppistä koulutusta.

– Valmistelijan ammattitaidon osaksi pitäisi saada kyky järjestää suoraa osallistamista.