Anu Vehviläinen: Johtajan merkitys korostuu uudessa kunnassa
Anu Vehviläinen puhui kuntajohtajille tiistaina Kuntatalolla. (Kuva: Ville Miettinen)
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen, kesk., pitää populismina puheita, joiden mukaan kunnanjohtajien palkkoja pitäisi alentaa, kun soten lähtö kunnasta haukkaa suuren palan kunnan tehtävistä ja budjetista.
Vehviläisen mukaan kunnanjohtajan työ muuttuu entistä haasteellisemmaksi.
– Kun väestö ikääntyy ja pitää edistää työllisyyttä, ei voi niin sanotusti vain lasketella, vaan pitää todellakin nähdä oma kunta muuttuneessa tilanteessa, Vehviläinen sanoo.
– Puolustan kunnanjohtajan merkitystä, toisaalta vaadin että myös kunnanjohtajan pitää osoittaa uudistumiskykyä. Ilman uudistumiskykyä ei voi olla kunnan hyvää draivia. Mikään kunta ei voi vahingossa kehittyä pitkäjänteisesti, Vehviläinen sanoo.
Työllisyyden kasvattaminen on ratkaisevassa asemassa tulevaisuuden kunnan selviytymismahdollisuuksille. Tässäkin on edessä suuri tuntematon.
– Pitää katsoa millainen kasvupalvelulaista tulee, kun elyt loppuvat ja maakunnalle tulee vastuu työvoima- ja yrittäjyyspalveluiden järjestämisestä. miten se toimii paikallisen eli kunnan kanssa? Kunnilla on jo nyt erittäin hyvin toimivia elinkeinoyhtiöitä, Vehviläinen pohtii.
Tosiasia Vehviläisen mukaan on, että kaikilla kunnilla ei ole mahdollisuutta tulla kasvukunnaksi.
– Pitää tehdä valintoja. Strategiassa voidaan päättää, että huolehdimme kunnan alueella asuvista hyvin, että kunta on turvallinen asumisyhteisö. Ei ole realismia, että kuntaan tulee yhtäkkiä hirveästi yrityksiä ja kaikki alkaa luistaa yhtäkkiä hienosti. On haastavaa olla kuntapäättäjänä ja miettiä mihin keskittyy, ministeri muistuttaa.
Työllisyyden hoidon rooleista ja terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen rooleista kunnan ja maakunnan välillä olisi toivottavaa käydä keskustelua jo kuntavaalien alla, Vehviläinen sanoo.
Tärkeäksi vaaliteemaksi hän uskoo nousevan myös sivistyksen.
– Kun sivistysasiat ja elinvoima-asiat ovat tärkeitä, toivon että tulisi paljon nuoria ehdokkaita ja yrittäjäehdokkaita, että heidän äänensä kuuluisi kunnan kehitystyössä.
Kunnanjohtajien palkkoja ei ehkä pidä alentaa. Mutta palkkaa nauttivien määrää kylläkin.
Maakunnan ja sote:n irrottautumisen myötä on kuntien henkilöstö- ja palkkapolitiikka uudelleenarvioitava. Sopimusten määrittämän tehtävän vaativuuden arvioinnin tulisi kohdistua myös kuntajohtajiin, ei vain hallintoon ja muuhun henkilöstöön. Mikäli tehtävän vaativuus muuttuu, mahdollistaa nykyinen arviointijärjestelmä myös palkan tarkistamisen alaspäin. Tähän asiaan – arvioinnin laajuuteen – olisi hyvä saada mm. KT:n kanta.