Sordiino päälle kuntauudistuksessa

Syyskuun 2. päivänä medialle järjestetyssä suuressa kuntauudistusinfossa hallituksen mopo pääsi keulimaan.  Annettiin ymmärtää, että hallituksella on käytössään ”kovaa ohjausta, keppiä  ja perälautaa”. Tämän tulkittiin tarkoittavan pakkoliitoksia. Samalla toistettiin erittäin painokkaasti, että kuntauudistusta pakoon eivät pääse edes äskettäin kuntaliitoksen tehneet kunnat. Kaikki käytäisiin läpi. Taustamateriaaliksi jaettiin Tilastokeskuksen väestö- ja työssäkäyntialueita koskevia karttoja.

Käynnistyi laaja julkinen keskustelu sekä mediassa että kunnissa. Aineiston pohjalta piirrettiin mediassa kilvan uusia kuntakarttoja.  Se tarkoitti paineen kasvamista sekä hallituksen sisällä että sen ulkopuolella. Kapinaliike sai puheista räjähdysvoimaa ja käänsi kriittisen katseensa myös Kuntaliittoon. Keskusta ilmoitti tekevänsä kuntavälikysymyksen.

Hallitus käsitteli kuntauudistusta syyskuun puolenvälin jälkeen. Seurauksena oli, että Sdp sanoutui puoluesihteeri Mikael Jungnerin suulla – ei siis puolueen kunta-asiantuntijoiden suulla –  irti kuntien pakkoliitoksista. Samaan rintamaan yhtyivät viikon sisällä myös hallituspuolueista  vasemmistoliitto, vihreät, Rkp ja kristillisdemokraatit. Yleinen tulkinta oli, että kuntaliitosten ajamisen vahvin keino, ”pakkokortti”, tai ”perälauta”, oli pois pelistä. Oltiin uudessa tilanteessa.

Vaikutelma vahvistui välikysymyskeskustelussa eduskunnassa 28. syyskuuta. Eduskunnan suuressa salissa hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen sanoi: ”Kuntauudistus on pakko tehdä, mutta ei pakolla”. Keskustaoppositio ei tätä uskonut. Mari Kiviniemi sanoi, että hallitus tulee joka tapauksessa tekemään liitoksia pakkokeinoin ja että keinot voivat olla joko taloudellisia tai muita keinoja. 

Valmistelu etenee virkamiestyönä, jota ministerien avustajista koostuva poliittinen ohjausryhmä seuraa. Keinovalikoimasta päätetään ensi keväänä, kun kuntauudistusmalli on valmiina ja keskusteluja kuntien kanssa on käyty.  Parlamentaarinen vaihe, johon siis haluttaisiin mukaan myös oppositio, alkaisi vasta kuntalakiuudistusten valmisteluvaiheessa.

Parlamentaarisen valmistelun lykkääminen kismittää erityisesti kokoomuksen hallituskumppania Sdp:tä. Uudistus etenee tiukasti kokoomuksen Henna Virkkusen johdolla, vaikka muutkin hallituspuolueet joutuvat altavastaajiksi uudistusta koskeviin hankaliin kysymyksiin. Monen rintaman sotaa halutaan välttää, ja niinpä Sdp:n puhujat eduskunnassa maanittelivat keskustaa takaisin yhteistyöhön kunta-asioissa. ”Olette osaava kuntapuolue”, kuului esimerkiksi Maarit Feldt-Rannan viesti.

Nyt sekä hallituksen että myös kuntakentän katse siirtyy Kuntaliiton perustamaan laajaan Kuntauudistustyöryhmään, jonka kokoonpano löytyy Kunnat. net  -sivustolta.
Merkillepantavaa myös on, että pienten ja keskisuurten kuntien ”kapinaliike”, on siirtänyt kokoustaan aiemmin suunnitellusta lokakuusta marraskuulle. Tämä antaa aikaa sekä hallituspuolueiden sisällä käytävään kuntakeskusteluun että Kuntaliitolle. Kapinaliikkeen synty kannattaa pitää mielessä: se lepää paljolti kokoomuksen ja demarien ”toisinajattelijoiden” varassa.

Kuntauudistus ja media

Kuntauudistus on läpäissyt koko mediakentän. Tämä on melko harvinaista, sillä kunta-asiat on usein katsottu median näkökulmasta harmaiksi ja tylsiksi aiheiksi. Mutta nyt erikoisjulkaisujen – Kuntalehti ja Kunta.tv. – ohella myös maan laatulehdet seuraavat laajasti, mitä kuntakentällä tapahtuu.

Tarkkaa ja asiantuntevaa raportointia saa lukea niin maakuntien ykköslehdistä kuin muun muassa valtakunnan tasolla vaikuttavista Helsingin Sanomista tai Suomen Kuvalehdestä. Tämä on tietysti vain hyvä asia, sillä julkinen keskustelu ohjaa itse itseään – ylhäältä päin sitä ei voi ohjailla.

Hannu Lehtilä