Kahdeksan kuukauden vapaalta paluu tuo useanlaisia ahdistavia elementtejä. Opinto- ja vuorotteluvapaalla uutisvirta-arjesta pääsi syrjään, etenkin kun vietin yli kuukauden keväällä eri puolilla Yhdysvaltoja konferensseissa ja tutkijoita ja tuttuja tavaten sekä Keski- Englannissa kenttätyössä täydentämässä haastatteluaineistoja kaupunkien keskinäistä yhteistoimintaa käsittelevään hankkeeseeni.

 

Keväällä kotimaan ja Euroopan murheiden seuranta siis helpotti. Heinäkuussa toimitustyöhön paluu osoitti karusti, että elämme huonojen, huolestuttavien ja suorastaan kauhistuttavien ilmiöiden kesää.

 

Velkakriisit koettelevat Yhdysvaltoja ja useita Euroopan maita. Kreikka putosi jo maksukyvyttömien kastiin ja useita muita maita on kynnyksellä, kenties suuriakin eurotalouksia. Piinaviikot seuraavat toisiaan, euroalueen tulevaisuus on vaakalaudalla ja Yhdysvalloistakin tulee entistä huolestuttavampia tietoja.

 

Maailman kehittyneimpien kansantalouksien kehno kunto ei ole huolista ainoa. Talouskriisiin keskittyneet EU-maat ja USA ovat kääntäneet selkänsä Välimeren rannikolla arabimaissa nousseille kansanliikkeille, jotka ovat koonneet miljoonia kaupunkilaisia kaduille vaatimaan kansanvaltaa ja ihmisoikeuksia.

 

Arabikeväänä 2011 ruohonjuuritasolta syttynyt toivo on haihtumassa. Jos kansalaisten demokratialiikkeinä nousseille muutosvoimille ei kyetä tarjoamaan tukea, EU:n ja USA:n passiivisuus saattaa kostautua katkeruutena. Arabikatujen aktivistit muistavat tulevaisuudessa todennäköisesti vain EU- ja jenkkijohtajien veljeilyt syrjäytettyjen itsevaltiaiden kanssa.

 

Talouskriisien ja passiivisuuden perimmäisiä syitä etsiessä esiin nousee etenkin EU-johtajien päättämättömyys. EU-johdon kokoontuessa toistuviin hätähuippukokouksiinsa syntyy vaikutelma, että yhdessä ovat Euroopan neuvottomat.

 

Kyvyttömyyttä tehdä päätöksiä on toki muuallakin, esimerkkinä USA:n velkakattokiistat. Ne johtuvat tuhoisasta blokkipolitiikasta, jossa äärilaidat ruokkivat toisiaan. Äärimmäisyys kärjistyy oppositiossa ja Yhdysvalloissa republikaanipuolue näyttää joutuneen paikallisuudesta ponnistavan populistisen teekutsuliikkeen ja kristillisen oikeiston panttivangiksi. Presidentti Obamaa ajetaan ansaan ennen ensi vuoden vaaleja leikkausvaatimuksilla välittämättä mistään seurauksista.

 

Blokkipolitiikan tuhoisuudesta on omastakin maastamme esimerkkejä, mutta niistä piittaamatta aika ajoin nostatetaan haikailua kärjekkäämmistä vastakkaisuuksista. Ihmetellä täytyy populismisävyistä blokkipolitiikka-apustelua, jossa aiemmin konsensushenkinen Elinkeinoelämän valtuuskunta (EVA) hamuaa kärkiroolia.

 

Päättämättömyys ja poliittiset johtajuusvajeet luovat tyhjiöitä, joita populistiset virtaukset täyttävät talouskriisissä. Populismin levitessä vihapuhe ja julkiset solvaukset ovat käyneet yhä yleisemmiksi ilmiöiksi.

 

Myös kunnissa on päättäjillä ja vastuunkantajilla aihetta kysyä, muuttuuko osa kapakoistamme, kaduistamme ja jopa asuinalueestamme vihapuhetta pursuaviksi ja väkivaltaisia tekoja ihannoivien sekä sellaisia kenties suunnittelevien syrjäytyneiden paikoiksi. On myös epäilty, onko poliittisessa populismissa piirteitä, jotka avaavat patoja ei vain vihapuheille vaan myös äärinationalistisille terroriteoille, joista 22.7.2011 iskut Oslon keskustaan ja leirisaarelle kokoontuneiden nuorten keskuuteen ovat tuore esimerkki.

 

Norjalaisterroristi sai vääristyneeseen viha-ajatteluunsa vaikutteita Yhdysvaltain uskonnolliselta ja äärinationalistiselta oikeistolta. Tätä taustaa vasten terrori-iskuja ei voi pitää yksittäisenä ilmiönä, kuten maamme turvallisuusviranomaiset ovat vakuutelleet kenties kansaa rauhoitellakseen. Yksittäinen ei ollut myöskään kohde eli Norjan pääministeripuolue ja Pohjolassa pitkään vaikuttanut sekä laajaan kannatukseen nojautuva kansanliike.

 

Äärinationalistinen oikeisto on todellinen uhka. Kauhistuttavan kesän keskellä kävi ilmeiseksi, että äärinationalisteja on Suomessakin satoja ja ajattelutapaan löyhemmin kiinnittyneitä tuhansin, kenties kymmenin tuhansin. Kansanedustajista on tunnistettu kymmenkunta äärinationalistia, kunnan- ja kaupunginvaltuustoissa heitä lienee useampia.

 

Hannu Taavitsainen

Kirjoittaja on opinto- ja vuorotteluvapaalta palannut Kuntalehden toimittaja.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*