Strategia, kokeilut ja palvelujen kehittäminen julkisen sektorin ennakoinnin kohteena

Yhteiskunnallisen ennakointi virisi Suomessa 1990-luvulta maakuntien liittojen ja TE-keskusten toiminnasta tieteen, teknologian ja innovaatiotoiminnan käyttöön. 2000-luvulla ennakointi levisi kuntiin, kaupunkeihin, tämän päivän erilaisiin virallisiin ja epävirallisiin verkostoihin ja yli maiden rajojen. Uusinta ennakoinnissa on osallistaa asiakkaat, asukkaat ja kuntalaiset ennakointiin ja sen kautta ennakoinnissa syntyneiden tulevaisuuspolkujen toimeenpanoon.

Eilen – Past

Yhteiskunnallinen ennakointi käynnistyi Suomessa Anu Kettusen tuoreen väitöskirjan (2015) mukaan 1990-luvulla, kun päätöksentekijät ryhtyivät strategisesti pohtimaan, mihin suuntaan suomalaista yhteiskuntaa pitäisi kehittää laman jälkeen. Tällöin syntyivät valtioneuvoston tulevaisuusselonteko, tulevaisuusvaliokunta ja Sitran keskustelut Suomen tulevaisuudesta vaihtoehtoisten skenaarioiden näkökulmasta. Alue- ja paikallistasolla ennakointitoiminta lähti liikkeelle Euroopan sosiaalirahaston Tavoite 4 -ohjelman tavoitteesta ja TE-keskusten toimista edistää työelämän, työmarkkinoiden ja osaamisen muutosten ennakointia vuosina 1995–1999. 2010 jälkeen alueellisesta ennakointitoiminnasta ovat vastanneet maakuntien liitot ja ELYt yhdessä muiden aluetoimijoiden kanssa.

Suomalaisessa ja kansainvälisessä tutkimuksessa ennakointia on tutkittu erityisesti tieteen, teknologian, innovaatiopolitiikan ja kansallisten innovaatiojärjestelmien näkökulmista. Tällöin tavoitteena on tulevaisuuden kehityskulkujen tunnistaminen, sidosryhmien osallistaminen ja sitouttaminen yhteisiin visioihin ja toimintaan. Toinen, laajempi kansallinen tutkimuskohde on ennakoinnin käyttö poliittisessa päätöksenteossa (strategic foresight). Viime aikoina Suomessa toteutettavan ennakoinnin kehittämistä on pohdittu myös demokratian ja osallistumisen vahvistamisen näkökulmista.

Tänään – Present

Tänään ennakointi on normaali osa julkisen sektorin strategiatyötä. Elina Hiltunen (2010) antaa meille siihen kaksi vaihtoehtoa, tehdä ennakointia johdon sisäisenä prosessina strategiatyön aikana tai tehdä ennakointia jatkuvana avoimena prosessina osallistaen siihen koko organisaation heikkojen signaalien keruusta alkaen ja arvioida samalla nykyistä strategiaa. Suomen Kuntaliitto toteutti ennakointiprosessinsa 2014 viimeksi mainitulla tavalla osallistaen työhön ensi vaiheessa 20 eri sektoreiden asiantuntijaansa keräämään heikkoja signaaleja ja tuottamaan niistä 10 trendikorttia valtuuston ja koko henkilöstön arvioitavaksi ja peilattavaksi liiton strategiaan ja kuntien muuttuvaan rooliin tulevaisuudessa.

Osallistavaa ennakointia voidaan tehdä myös pienimuotoisesti työpajoissa tai laajojen kokeilujen avulla. Kuntaliiton Tulevaisuusfoorumi keväältä 2014 on esimerkki työpajamuodosta. Kaikille avoin Tulevaisuusfoorumi käsitti alustuksia ennakoinnista ja viisi rinnakkaista työpajaa, joissa osanottajat käyttivät erilaisia tulevaisuustyön menetelmiä kuten skenaariot, tulevaisuusmuistelu, tulevaisuuspyörä, persoonat ja osallistuva budjetointi. Kainuun hallintokokeilu vuosilta 2005–2012 on esimerkki laajasta sosiaalisesta tulevaisuuskokeilusta. Kokeilussa aiemmin lakisääteisesti kuntien vastuulla olleet sosiaali- ja terveyspalvelut ja toisen asteen koulutuspalvelut järjestettiin maakunnallisina kahdeksan vuoden ajan. Maakunta vastasi myös yleisestä elinkeinopolitiikasta, suunnittelusta ja Kainuun aluekehittämisestä. Kokeilua seurattiin ja arvioitiin koko sen olemassa olon ajan eri ministeriöiden ja yliopistojen toimesta. Seurannan kohteena olivat erityisesti integroitu palvelujen kehitys eri sektoreilla sekä kokeilun hyvät käytännöt.

Ennakointityön verkostot ovat laajentuneet maakunnista kuntiin. Tänä keväänä Kuntaliitto toteutti yhdessä 30 kunnan ja kaupungin kanssa yhteisen ennakoinnin työpajaprosessin. Kuntien tuottaman aineiston pohjalta syntyi neljä tulevaisuuden kuntakuvaa kolmelle kuntaryhmälle: pienille kunnille, keskikokoisille kunnille ja kaupungeille. Kuntakuvien pohjana toiminut aineisto koostuu mm. kuntien näkemyksistä tärkeistä muutosilmiöistä sekä kuntien johtamisen ja rakenteiden pohdinnasta. Kuntakuvat on julkaistu piirrosvideoina ja niitä voi hyödyntää työkaluna kuntien tulevaisuustyölle sekä epävarmaan ja ei-ennustettavaan tulevaisuuteen varautumiseen.

Ennakointityön verkostot ovat laajenneet virallisista verkostoista epävirallisiin verkostoihin sosiaalisessa mediassa. Esimerkkejä näistä rajanylityksistä ovat Yammerissa toimiva Kansallinen ennakointiverkosto ja Facebookissa toimiva Future Specialist Helsinki.

Ennakointiverkostot ylittävät myös maiden rajat. Horisontti 2020 -ohjelman varoin toteutetaan 10 EU-maan yhteistä InnoSI-projektia, jossa haetaan ratkaisuja eurooppalaisten hyvinvointivaltioiden haasteisiin ja päivitetään kuusi eurooppalaista hyvinvointimallia tulevaisuuteen ennakoinnin ja sosiaalisten investointien käsitteen avulla. Sosiaaliset investoinnit, kuten hyvin suunniteltu sosiaalipolitiikka ja aktiiviset osallisuuden strategiat, sekä ehkäisevät syrjäytymistä että takaavat taloudellisen kasvun. Investointien kohteena ovat erityisesti haavoittuvat kohderyhmät kuten lapset, nuoret, yksinhuoltajat, maahanmuuttajat ja ikääntyneet. Suomea hankkeessa edustavat Turun ammattikorkeakoulu ja Suomen Kuntaliitto. Turku vastaa erityisesti tulevaisuuden skenaarioiden laadinnasta ja hyvinvointi-ideoiden arvioinnista 10 innovaatioleirin avulla. Kuntaliiton roolina on toimia siltana päättäjien, kehittäjien ja kansalaisten välillä.

Huomenna – Future

Miten ennakointia voidaan kehittää tulevaisuuden tarpeisiin? Tulevaisuudessa ennakointi on myös kiinteä osa palvelujen asiakaslähtöistä kehittämistä. Ennakointia voidaan tehdä asukkaan näkökulmasta ja osallistaa siihen aidosti myös palvelujen käyttäjät. Kansallinen ennakointiverkosto toteutti tänä keväänä yhdessä valtioneuvoston kanslian ja Sitran kanssa ennakointiprosessin eduskuntavaalikeskustelun tueksi. Prosessin tuloksena syntyi neljä käyttäjälähtöistä tulevaisuuskuvaa. Niissä tarkastellaan tulevaisuutta ihmisen näkökulmasta toimintaympäristön muutosten sijaan. Tarkastelukohteena ovat Työperäisen maahanmuuttajan Linin, Z-sukupolven diginatiivin Sofian, Uudistuvan ammattilaisen Antin ja Aktiivisen seniorin Juhanin tulevaisuuskuvat.

Suurin osa kuntien nykyisistä palveluista on sosiaali- ja terveyspalveluja. Kuntalaiset ja palvelujen käyttäjät voidaan ottaa suoraan mukaan oman asuinalueensa tulevaisuuden palvelujen suunnitteluun esimerkiksi palvelumuotoilun osallistavin menetelmin. Kuntaliitto toteutti yhdessä Kainuun sote-kuntayhtymän kanssa Kainuun kunnissa asiakaslähtöisen palvelujen kehittämisprosessin 2014–2015. Tässä prosessissa kuntalaiset olivat yhdessä päättäjien kanssa mukana kuntien tulevien hyvinvointia edistävien palvelujen ideoinnissa, suunnittelussa ja toteutuksessa. Palvelujen suunnittelu lähti kuntalaisten tarpeista, jotka kerättiin kuntalaisten omasta arjestaan kirjoittamien palvelupäiväkirjojen avulla. Näistä tarpeista koottiin käyttäjäprofiileja, jotka edustuvat eri asiakassegmenttejä palvelujen suunnittelun aikana. Käyttäjäprofiilit yhdessä työpajoissa palvelujen käyttäjien kanssa auttoivat prosessia pysymään asiakaslähtöisenä. Kehittäjien ja päättäjien tehtävä oli sovittaa tarpeet julkisen sektorin kykyyn tuottaa palvelut. Prosessin kohderyhmänä olivat erityisesti heikommassa asemassa olevien kuntalaisten (nuoret, syrjäytyneet, ikääntyneet).

Julkisten palvelujen tarve ei ollut suuri. Lopputuloksena olikin joukko uudenlaisia yhteisöllisiä toimintamalleja, jotka suuntautuvat yksinäisyyden ehkäisyyn yhteistyössä kolmannen sektorin kanssa. Kuntalaiset olivat myös itse halukkaita tuottamaan toisilleen näitä uusia palveluja. Tämä on hyvä uutinen, sillä tulevaisuudessa kuntien rooli hyvinvointipalvelujen järjestäjänä siirtynee uusille itsehallintoalueille ja kuntien rooliksi jää juuri kuntalaisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja ylläpito. Jungk ja Müllert kehottivat jo 1980-luvulla (Bell 2005) ottamaan erityisesti kaikkein haavoittuvimmat asiakasryhmät, kuten kodittomat, tällaisiin tulevaisuustyöpajoihin.

Ennakoinnin avulla voimme uudistaa nykyisiä palveluja vastaamaan asiakkaan huomiseen tarpeeseen ja luoda yhdessä vision tulevaisuuden käyttäjälähtöisestä palvelujärjestelmästä sujuvine palvelupolkuineen ja testata sen nopeilla protoilla. Tulevaisuustyöpajoja voidaan jatkossa käyttää osana osallistavan yhteiskunnan ennakoivia strategiaprosesseja, joissa osallistujat laativat yhdessä myös toimintasuunnitelmat toivottavien tulevaisuuskuvien saavuttamiseksi. Toimintaympäristön tulevaisuuskuvan lisäksi ne kertovat jatkossa käyttäjälähtöisesti myös osallistujien aktiivisen roolin tulevaisuuskuvien toimeenpanossa yhdessä yksityisen, julkisen ja kolmannen sektorin ja eri verkostojen kanssa.

Yhtä lailla kuin innovaatiotoiminnalla, ennakoinnilla on kiinteä osa tulevaisuuden palvelujen kehittämisessä.

Tuula Jäppinen

Kuntaliiton innovaatioasiantuntija

 

Aiheesta enemmän:

Bell, W. 2005. Foundations of futures studies. History, Purposes, and Knowledge. Human Science for a New Era. Volume 1. 2d. edition. Transaction Publishers, New Brunswick, New Jersey.

Hiltunen, E. 2010. Weak Signals in Organizational Futures. Learning. Helsinki School of Economics. A-365. Aalto University School of Economics – Aalto Print.

Kettunen, A. 2015. Aika-, yksilö ja yhteiskuntakäsitykset suomalaisessa tulevaisuuspolitiikassa. Jyväskylä studies in education, psychology and social research 514. Jyväskylän yliopisto.

Kuntaliitto: Kokeilemme ennakointia pilotilla

Kuntaliitto: Kuntien hahmotelmia tulevaisuudesta julkaistaan uudessa piirrosvideosarjassa

Kirjoitus on julkaistu Kuntaliiton blogissa ja Tietoasiantuntija-lehden numerossa 4/2015.