Kotouttaminen kannattaa - resursseja tarvitaan

Maahanmuuttoviraston oleskelulupakoneisto käsittelee parhaillaan viime vuonna Suomeen saapuneiden 32 476 turvapaikanhakijan hakemuksia. Tavoitteena on tuottaa 1 000 päätöstä viikossa. Päätös voi olla turvapaikanhakijalle myönteinen tai kielteinen. Myönteisen päätöksen eli oleskeluluvan saaneet halutaan nopeasti kuntiin, koulutukseen ja työhön, sillä oleskeluluvan saaneen asuttaminen turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksessa ei ole kenenkään edun mukaista ja on kallista valtiolle.

Kun viime vuonna turvapaikanhakijoita tuli Suomeen huomattavasti enemmän kuin edellisinä vuosina, pidettiin tärkeänä sitä, että vastaanottotoiminta on tehokasta ja toimivaa. Huomattiin, että uusia resursseja tarvitaan, jotta voidaan perustaa vastaanottokeskuksia ja käsitellä hakemukset mahdollisimman nopeasti. Tämä on ymmärrettävää ja erittäin perusteltua. Suomi onkin onnistunut ottamaan hyvin hallintaansa vastaanottoprosessin. Entäpä kuntiin siirtyminen ja kotouttaminen – onko niidenkin tarkoitus olla tehokasta ja hallittua?

 

Nyt käydään keskustelua oleskeluluvan saaneille turvapaikanhakijoille ja kiintiöpakolaisille osoitettavista kuntapaikoista, tai oikeammin niiden vähäisyydestä. Kysytään, miksi kunnat eivät halua ottaa vastaan oleskeluluvan saaneita. Kyse ei ole kuitenkaan aina kunnan halusta.

 

Kunnat kantavat vastuutaan humanitaarisin perustein tulleiden maahanmuuttajien asunnoista, kotouttavien palvelujen ja peruspalvelujen järjestämisestä. Kuntien valtiolta saamat korvaukset ovat auttamatta jääneet jälkeen kustannuksista. Kunnat voisivat kysyä, miksi valtio ei halua tukea kuntia maahanmuuttajien kotouttamisessa ja korottaa kotouttamisen korvauksia edes hieman.

 

Kunnat rahoittavat alkuvaiheen kotouttamistoimet ja palvelujen järjestämisen valtion kunnille oleskeluluvan saaneiden turvapaikanhakijoiden ja kiintiöpakolaisten vastaanotosta maksamilla laskennallisilla korvauksilla. Näiden korvausten taso on määritelty vuonna 1993. Sen jälkeen korvauksia on korotettu niin vähän, että nykyisiin korvauksiin tarvittaisiin vielä kunnon korotus, jotta ne kattaisivat kustannukset.

 

Jos nykyisiä korvauksia korotettaisiin edes 20 prosenttia, olisi sekin hyvä alku ja osoitus siitä, että valtio haluaa kantaa vastuuta kotouttamisesta. Jopa eduskunnan hallintovaliokunta on mietinnössään todennut, että kunnille maksettaviin laskennallisiin korvauksiin tarvitaan korotus. Kansanedustajat ovat ymmärtäneet, että maahanmuuttopolitiikkaan, josta valtio kokonaisuudessaan vastaa, kuuluu myös kotouttamispolitiikka.

Aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen järjestäminen kuuluu valtion työhallinnon vastuulle. Suurin osa tänä vuonna oleskeluluvan saavista turvapaikanhakijoista on työikäisiä miehiä. Valtio onkin käynnistänyt maahanmuuttajien kotoutumis- ja työllistämistoimien uudelleen tarkastelun. Valtion toimenpiteissä selvitetään, kehitetään, tehostetaan, luodaan, hyödynnetään, madalletaan, asetetaan, arvioidaan, tuetaan, varmistetaan, lisätään ja otetaan käyttöön kaikkea uutta kotoutumista tukevaa. Nämä monet toimet ovat tarpeen ja hyödyllisiä pitkällä tähtäimellä, mutta kotouttamisen aika alkaa heti oleskeluluvan saamisen jälkeen. Pitkän tähtäimen suunnitelmien lisäksi tarvitaan nopeaa toimintaa akuuttiin tilanteeseen, aivan kuten viime vuonna turvapaikanhakijoiden vastaanottoon. Työpoliittinen kotoutumiskoulutus tarvitsee myös riittävät resurssit, jotta jonotus ei muodostu nykyisen mallin mukaan kuukausien mittaiseksi.

Siis kuntien saamiin korvauksiin asianmukainen korotus ja työpoliittisen kotoutumiskoulutuksen määrät tarvetta vastaaviksi. Se vaatii panostusta ja resursseja niin valtiolta kuin kunnilta. Sanonpa kuitenkin, että kotouttaminen kannattaa ja siihen kannattaa satsata. Jos emme kotouta, on resurssitarve lähitulevaisuudessa paljon suurempi kasvavina työttömyys- ja toimeentulotukimenoina sekä syrjäytymisen hoitona.

Anu Wikman

Kuntaliiton erityisasiantuntija, jonka tehtäviin kuuluvat maahanmuutto- ja EU-asiat

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa.