Miten sietää epävarmuutta?
Moni kunnanjohtaja, kamreeri ja talousjohtaja pyyhkii kylmää hikeä otsaltaan kesäloman jälkeen. Heidän toimenkuvaansa kuuluu jokavuotinen budjettiprosessi ja siihen liittyvien keskeneräisten neuvottelujen jatkaminen eri hallintokuntien kanssa.
Jotta homma ei olisi liian helppoa, taloussuunnittelun taustalle tuli taas uutta turbulenssia uuden hallituksen kerrottua julkisuuteen kuntapolitiikan linjauksiaan. Tarkkaa tietoa hallituksen toimista ei ole, mutta suuntaviivat ja osin myös säästötavoitteet on kerrottu. Haastetta tulee piisaamaan kaikilla tasoilla. Se on selvä.
Budjettiriihessä syyskuussa selviää lisää. Ihan selvät eurot esimerkiksi valtionosuusleikkausten osalta lienee todellisuutta heti lehtien varistessa puista, mutta kuntarakenteisiin ja muihin uudistuksiin sisältöä tulee varmasti vasta myöhemmin. Kuntiin liittyvää lainsäädäntöä valmistelevalle työryhmälle on annettu haastavan nopea aikataulu ja sen villoja päästään kerimään heti ensi vuoden alussa.
Kuntakenttä on elänyt valtio-ohjattua muutosprosessia vuodesta 2005 PARAS –hankkeen valmistelun alettua Vanhasen I hallituksen toimesta. Taustalla oli havainnot siitä, että kuntien välinen erilaistumiskehitys oli syvenemässä voimakkaasti. Tälle haluttiin tehdä jotakin.
Toki erilaisia projekteja ja hankkeita on ollut ennen ja esimerkiksi Pienkuntakomitean mietintö 1960-luvulta sopisi tilannekuvaukseksi aika soljuvasti myös tähän päivään.
Tällaisella hallinnonideologisella otteella ei ole kuitenkaan toimittu vuosikymmeniin. Kuntien määrä on vähentynyt ja yhteistoiminta-alueita perustettu. Koko ajan normaali vuosikello on pyörinyt kunnissa, kun palveluvelvoitteita, tuloja ja menoja on koetettu sovittaa yhteen kuntalain edellyttämällä tavalla. Nyt on siis luvassa lisää muutosta Pienkuntakomiteankin toivomalla tavalla.
On sanottu, että ne pärjäävät yhteiskunnassa nykyisin parhaiten, jotka sietävät eniten epävarmuutta. Sitä on ollut ja on edelleen tarjolla sekä kuntien virkamiehille, poliitikoilla ja kuntayhteisöillekin.
Sinänsä epävarmuuden sietämisessä lienee kuitenkin vinha perä, että parhaiten viime vuosien uudistuksissakin tuntuvat pärjänneen ne kunnat, jotka ovat kyenneet hyvällä johtamisella samanaikaisesti pyörittämään konsensushenkisesti kunnan vuosikelloa, täyttämään valtion asettamat velvoitteet ja luomaan uutta esimerkiksi elinkeinotoiminnassa, palvelutoiminnassa tai vaikkapa sähköisten prosessien tuottavuushyötyjä käyttöön ottamalla.
Suomen kunnissa on tapahtunut paljon muutoksia PARAS-hankkeen myötä. Kuntien määrä on vähentynyt selvästi ja kunnat ovat muodostaneet yhteistoiminta-alueita. Lisää muutoksia on luvassa. Toivotan kuntien vastuunkantajille voimia ja kykyä sietää epävarmuutta, sillä kaiken keskellä on kuitenkin yritettävä pitää mielessä kuntien tärkein tehtävä: palvelujen järjestäminen kuntalaisille.
Toivottavasti tämä on mielessä myös isojen uudistusten vaatijoilla, vaikka vilpittömät tavoitteet kaikilla onkin.
Mika Rossi
Kirjoittaja on Accenturen johtaja ja Helsingin asuntolautakunnan jäsen (kesk.).
