Kaupungin vastuu tilaajana tai rahoittajana
Haluan herättää keskustelua julkisen rahan käytöstä. Käsitykseni mukaan hankintalaki velvoittaa tilaajaa tarkistamaan palveluntarjoajan taustat. Olen törmännyt useisiin kilpailutuksiin, missä taustoja ei edes kysytä. Ainoa merkitsevä valintakriteeri on hinta. On mielestäni moraalisesti arveluttavaa ummistaa silmänsä siltä tosiasialta, että halvalla ei yleensä saa hyvää, tai sellaista, että velvoitteet olisi hoidettu asianmukaisesti.
Olen ollut mukana kilpailutuksissa sekä palveluntarjoajana, että poliittisena päättäjänä. Olen tyrmistynyt siitä, että kaupunki vuosi toisensa jälkeen tilaa palveluita toimijalta, jolla on muhkeat verovelat, tilinpäätöstiedot toimittamatta ja mahdollisesti puutteita työntekijöiden lakisääteisten vakuutusten osalta. Lisäksi palveluntarjoaja tulee toiselta paikkakunnalta. Helsinki julistaa olevansa yrittäjämyönteinen kaupunki, mutta tilaa palveluita helsinkiläisten yritysten sijaan muualta ja tukee moraalisesti arveluttavaa liiketoimintaa, joka ei täytä hankintalain vaatimia kriteereitä.
Olen lähtenyt kunnallispolitiikkaan edistääkseni yrittäjyyttä Helsingissä, enkä näin ollen voi katsoa läpi sormien tällaista. Tämä lienee jäävuoren huippu. Virkamiesvalmistelu on keskeisessä roolissa ja poliitikkojen lähtökohta on se, että valmistelu on tehty asianmukaisesti. Haluan nähdä sen poliitikon, joka äänestää sellaisen tarjouksen puolesta, joka on halpa, mutta tarjouksen antaja ei täytä velvoitteita. Uskon, että me kaikki haluamme valita luotettavan toimijan, joka tuo veroeuronsa takaisin omaan kaupunkiin, vaikka se maksaisi vähän enemmän.
Heidi Ekholm-Talas
Kirjoittaja on yrittäjä ja Helsingin kunnallispoliitikko (kok.)
