Kuntien yhteinen varainhankintajärjestelmä turvattava - eurobondeille jyrkkä ei

Valtion
ja kuntien päärahoittajan Kuntarahoituksen luottoluokitus asetettiin
tarkkailuun viime joulukuussa (Standard& Poor`s 8.12.2011).
Eurokriisin myllerryksessä moni odottaa, koska päätetään eurovaltioiden
osalta luokituksen mahdollisesta laskusta yhdellä A:lla AA+:aan.

Jos
näin tapahtuu, miten se vaikuttaa Suomeen ja erityisesti kuntien
varainhankintaan? Kuntarahoituksen luokitus ei voi olla suurempi kuin
Suomen valtion.

Ranska ja Itävalta menettivät alkuvuodesta yhden
A:n luokituksestaan. Suomi ja Alankomaat pysyivät toistaiseksi parhaassa
ryhmässä. Korkoero näiden kahden maaryhmän välillä revähti noin 0,5
prosenttiyksikön suuruiseksi. Suomen julkinen velka on tätä nykyä noin
100 miljardia euroa. Puolen prosenttiyksikön helpotus koko luottokannan
koroissa tarkoittaa 500 miljoonaa euroa. Tämän suuruinen korkoetu on
saatu vuosittain. Tämä raha menetetään, jos ei tehdä uskottavia ja
”oikeita” päätöksiä. Suomen ja kuntien ei pidä päästää tätä kalaa pois
verkosta.
 
Mikä olisi kyseisen koronnousuoperaation vaikutus
Kuntarahoitukselle ja yksittäisille kunnille? Esimerkiksi Kotkan
lainasalkussa vaikutus voisi olla miljoonan euron luokkaa. Korkoero toki
saattaisi kasvaa vieläkin suuremmaksi ja sen vaikutus kunnalle. EKP:n
kolmivuotisen ja yhden prosentin korkoisen likviidirahan huutokauppa
pankeille (toinen rahanjako noin 800 pankille noin 530 miljardia euroa
vähän aikaa sitten, aiemmin joulukuussa jo noin 500 miljardia euroa noin
500 pankille) pelasti pahimman romahduksen. Uudet uhkapilvet ovat
jatkuvasti lisääntyneet Euroopan yllä. Moni odottaa uusia tukitoimia.
Kuilu on pohjaton.

Pankkisääntelyn muutos finanssikriisin myötä
johtaa siihen, että pankkien pääomavaatimukset kiristyvät. Vaaditaan
pääomapuskureita ja vähimmäisvakavaraisuusasteen tason nostoa (leverage
ration EU:n alustava vaatimus on 3 %). Lopullisesti niistä päätetään
vuoden 2016 tienoilla. Uudistukset tulevat voimaan vuonna 2018. 
Esimerkiksi Kuntarahoitus Oy:n omat varat olivat 288 miljoonaa euroa ja
tase 24 miljardia euroa (31.12.2011) ja omavaraisuusaste 1,2 %,
Kuntarahoituksen velkavipu on 100 -kertainen, kun suomalaisilla
talletuspankeilla velkavipu on vähintään 20 -kertainen.

On
esitetty myös epäilyjä ja arvostelua siitä, että kuntien
rahoituskilpailu uhkaa vääristyä, jos Kuntarahoitus saa eri vapauksia
kuntien varainhankinnassa turvatakseen kuntien veronmaksajille edullista
investointirahaa. Ja on arvioitu, että kuntien velkaantumisongelma
syvenee entisestään, mikäli rahoitus pidetään sääntelypoikkeuksin
”keinotekoisen” halpana.

Kuntarahoituksen vaihtoehdot muuttuvassa luottolaitossääntelyssä

Yleinen
poikkeus julkissektorin rahoittajille luottolaitosdirektiiviin vaatii
vahvaa poliittista tahtotilaa EU-tasolla mahdollisen direktiivin
muuttamiseksi. Tässä on iso kynnys.

Toisaalta Kuntarahoitusta
koskeva erillinen kotimainen lainsäädäntö (luottolaitosdirektiiviin
nimenomainen poikkeus Kuntarahoitukselle)  edellyttää vahvaa kotimaista
poliittista tahtotilaa erityislainsäädännön toteuttamiseksi, mikä
saattaa myös olla aikeen kompastuskivi.

Muuttuvat vaatimukset
edellyttävät Kuntarahoitukselta pääomien keräämistä joko osakeannilla,
osinkopolitiikan muulla käytöllä, pääomalainoilla, omien varojen
kasvattamisella tulosta tekemällä tai liiketoiminnan sopeutuksella
taseen alasajolla.

 
Kuntabondit toimivat hyvin,  eurobondeille EI

EU:n
komissio on esittänyt euroalueen velkakriisin hoitoon yhteislainoja eli
niin sanottuja eurobondeja eli vakausvelkakirjoja, jotka tulisivat
toteutuessaan vaikuttamaan valtion vastuun ohella myös kuntien
varainhankinnan kustannuksiin. Ranskan uusi presidentti on nostanut
eurobondit uudelleen agendalle viime viikolla. Ensimmäisen kerran
eurobondeja esitettiin EU:n komission entisen puheenjohtajan Jacques
Delorsin taholta jo vuonna 1993 rahoittamaan EU:n budjettia. Nyt EU:n
talouskriisi on nostanut eurobondit tilanteen alkaessa kärjistyä
uudelleen pöydälle.
 
Eurobondit ovat yhteisvastuullisia – ne
tulisivat rasittamaan Suomen luottokelpoisuutta, ja ne säteilisivät myös
kuntien varainhankintaan. Se kohdistuisi erityisesti hyvin asiansa
hoitaneiden maiden kuten esimerkiksi Saksan ja Suomen korkoihin. Ja
merkittävä vaikutus ja aiheellinen pelko olisi myös moraalikadolla,
koska kriisimailla ei olisi enää suurta motiivia panna talouksiansa
kuntoon, jos korot pysyisivät alhaalla muutenkin.

Kaiken
kaikkiaan eurobondeja on pidettävä vääränä reseptinä nykytautiin niiden
laajalle leviävien sivuvaikutusten ja talousriskien vuoksi.  Ensin olisi
luotava varmat takeet budjettikurin kiristämiseksi ennen kuin
euromaiden yhteisvastuullisista yhteislainoista kannattaa edes puhua.
Taustalla piilevät myös niin sanotut projektibondit, jotka olisivat
esiaste eurobondien synnyttämiselle, ja joita voitaisiin laskea
liikkeelle isojen infrastruktuurihankkeiden rahoittamiseksi.
 
Suomen
kuntien varainhankinta on sen sijaan oiva esimerkki
yhteisvastuullisesta toimintatavasta. Kuntabondi muistuttaa kaavailtua
eurobondia tai vakautusbondia, jossa vain kunnat ovat toimijoina.
 
Kunnat
ovat järjestäneet kuntabondinsa määräysvallassaan olevien
Kuntarahoituksen ja Kuntien takauskeskuksen kautta – ja ainakin
toistaiseksi hyvin edullisesti eli veronmaksajien etu huomioon ottaen.

EU-komissio on kysynyt myös Kuntaliiton kantaa eurobondeihin, vastaus on ollut ”vain” varauksellinen.

Suomen
kuntabondeissa ei ole täysimääräistä yhteisvastuuta. Kunkin kunnan
vastuuta rajoittaa kunnan väestön osuus maan väkiluvusta.
Yhteisvastuullisuus rajautuu oman väestöosuuden vastuisiin.

Suomessa
on ollut lisäksi käytössä valtiovarainministeriön ns.
kriisikuntamenettely vuodesta 2004 alkaen. Se estää muun muassa
liiallisen velkaantumisen. Talousluvut ovat seurannassa koko ajan. Toki
velan määrä on vain yksi mittari kriisikunnan määrittelyssä.

Eurobondit
nostaisivat niin valtion kuin kunnankin lainanhoitokulut muun
euroalueen tasolle eli paljon nykyistä korkeammalle tasolle.

Suomen
kuntien ja kuntayhtymien lainakanta on noin 12 miljardia euroa.
Prosenttiyksikön nousu tekisi 120 miljoonaa euroa ja kuntien
kestävyysvaje edelleen heikkenisi.

Nyt on tärkeää, että
kuntasektorin tarpeelliset investoinnit ja peruskorjaukset voidaan
tulevaisuudessakin rahoittaa mahdollisimman edullisesti. Voittajia
tällöin ovat kuntalaiset. Ja osaltaan kuntien verokorotuspaineet
pienenevät. Tässä on vahva peruste sille, että pidetään Suomen
varainhankinta erillään muusta euroalueesta eikä lähdetä eurobondien
mukanaan tuomaan riskilliseen euroseikkailuun mukaan.

Hannu Tuittu

Kirjoittaja
on HTT, Kotkan kaupungin rahoitusjohtaja ja dosentti Tampereen
yliopistossa ja Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa