Ojaan vai allikkoon?

Nyt on keksitty ihmelääke kuntia ja kuntalaisia läheisesti koskettavaan kuntien talousongelmaan: hallituksen toteuttama kuntauudistus. Kuntauudistuksen avulla luvataan tehdä nykyisistä heikoista kunnista vahvoja peruskuntia, joiden palvelut ovat viimeisen päälle hiottuja, talous kunnossa ja kuntalaiset ja kuntien työntekijät yhtä hymyä. Melkoinen ihmelääke tämä kuntauudistus siis on. Herää kuitenkin lievä epäilys, että ihmelääkkeen pienellä painettu käyttöohje on kirjoitettu vaikeasti ymmärrettävällä mandariinikiinalla eikä lääkkeen sivuvaikutuksia ole tutkittu.

Vaikka kuntauudistuksen toteuttaminen on tärkeää erityisesti suurilla kaupunkiseuduilla, ei pidä lipua siihen harhaisuuteen, että kuntauudistus sinällään ratkaisisi kuntien talousongelmat. Toki keskittymällä puhumaan kuntauudistuksesta saadaan keskustelu suunnatuksi aidan seipäisiin, kun pitäisi puhua aidasta. Eli ei puhuta kuntien velvoitteiden ja niihin osoitetun rahoituksen epäsuhdasta, vaan keskitytään kuntarakenteeseen.

Viimeisen 20 vuoden aikana valtionosuuksien osuus kuntien toiminnan rahoituksessa on vähentynyt, joten kuntien osuus lakisääteisten hyvinvointipalvelujen rahoittamisesta on kasvanut. Kulloinkin hallituksessa olevien puolueiden kansanedustaja-kunnanvaltuutetut puolustelevat kuntien valtuustoissa hallituksen päätöksiä, jotka parantavat kuntien rahoitusasemaa. Kuntien rahoitusasemaa on parannettu niin paljon, että kuntien veroprosentit ovat nousseet parissakymmenessä vuodessa noin 2,5 prosenttiyksiköllä. Tämä linja on pysynyt, vaikka hallituksia on tullut ja mennyt.

Hallitus linjasi huhtikuun alussa valtiontalouden kehykset vuosille 2013-2016. Kehyspäätöksessä on myös määritelty, mitä ovat sosiaalisesti oikeudenmukaiset menosäästöt.  Ne ovat sitä, kun valtio leikkaa kuntien hyvinvointipalvelujen järjestämiseen tarkoitetuista valtionosuuksista vuosittain 1,1 miljardia euroa. Tampereen vuotuinen osuus näistä sosiaalisesti oikeudenmukaisista menosäästöistä on 46 miljoonaa euroa.

Kehyspäätöksen mukaan kunnille ohjataan lisäverotuottoja vuosittain yli 260 miljoonaa euroa. Tämä tarkoittaa sitä, että kuntien yhteisöverotulot eivät nykytilanteeseen verrattuna lainkaan kasva, vaan kuntien saamaa osuutta yhteisöveroista leikataan vasta vuonna 2016. Alun perin kuntien osuutta piti leikata vuodesta 2014 lukien. Valtio laskee tämän sitten kuntien lisätuloksi. Jos työntekijälle ilmoitettaisiin ensiksi, että hänen palkkaansa leikataan 260 eurolla ja myöhemmin työnantaja peruisi leikkauksen, niin tuskin työntekijä kokisi saaneensa 260 euron palkankorotuksen.

Jukka Männikkö

Kirjoittaja on Tampereen kaupungin taloussuunnittelupäällikkö