Hallituksen osa: Kerran keksittyä aina epäillään
Hallitus ehti purjehtia kehysriihensä myötätuulessa vain muutaman päivän, kunnes asiantuntijoiden, median ja opposition – sekä hallituksesta Paavo Arhinmäen, vas., – synnyttämä akanvirta kasvoi niin suureksi, että julkisuudessa paistattelun suunta muuttui ja hallituksen oli pikapikaa korjattava osinkoveropäätöksensä. Vahinko vain oli ehtinyt jo tapahtua; arvostus hallituksen päätöksentekokykyyn oli mennyt. MTV3 teetti gallup-tutkimuksen, jossa kansalaisia pyydettiin arvioimaan hallituksen onnistumista kehysriihen osinkoveropäätöksissä. Tulos oli murskaava: yli 60 prosenttia piti hallituksen päätöksiä joko melko tai erittäin huonoina.
Kehno arvosana annettiin myös pääministeri Jyrki Kataisen, kok., ja valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen, sd., työlle. Eikä osinkoveropyykin peseminen ole suinkaan tällä selvä. 820 000 pienosakesäästäjää puhisevat kiukkua, kun hallitus uhkaa käydä heidän kukkarolla nostamalla pörssilistattujen osinkojen verotusta 30–32 prosenttiin. Erityisen kuumaan käsittelyyn ovat joutuneet kokoomuslaiset. Lähes miljoona pienosakesäästäjää on kova sana eduskuntavaaleissa!
Vanha sanonta kuuluu, että ”kerran keksittyä aina epäillään”. Kehysriihi oli hallitukselle sellainen tapahtuma. Siitä tuli käännekohta hallituksen mediajulkisuudelle. Nyt hallituksen muitakin hankkeita epäillään. Sitä tehdään niin uutissivuilla kuin pääkirjoituksissa ja kommenteissa. Lukijapalstoiltakaan löytää harvoin hallitukselle myönteisiä kirjoituksia.
Päinvastoin. Pari viikkoa sitten Kouvolan terveysjohtaja Kati Myllymäki puki Helsingin Sanomissa yleisen sote-tuntemuksen sanapariin: ”absurdi murhenäytelmä”. Hän kuului sosiaali- ja terveysministeriön asettamaan asiantuntijatyöryhmään, joka päätyi esittämään koko maahan 34 sote-aluetta. Työryhmän jäsenet käyttivät Säätytalossa pidetyssä raportin julkistamistilaisuudessa innokkaita puheenvuoroja siinä uskossa, että uudistuslabyrintin avain olisi löytynyt. Kattia kanssa! Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson, sd., kiitti kohteliaasti, mutta ei sanonut itse selvityksestä juuta, eikä jaata. Parin päivän päästä sitten hallituksen kehysriihessä käveltiin miehissä ja naisissa koko selvityksen yli, ja palattiin haikailemaan pariakymmentä sote-aluetta. Ei siis yhtään ihme, että Kati Myllymäki sanoi ääneen sen mikä oli muidenkin mielessä.
Nyt sitten jääkärijoukkueen kokoinen, 35-jäsenen ryhmä yrittää etsiä jälleen uutta tulokulmaa. Kun varsinaisille jäsenille lasketaan varahenkilöt ja sihteerien puolijoukkueet, kolkutellaan komppanian suuruutta. Tällä kertaa edellisen työryhmän johtaja, SMT:n korkein virkamies, kansliapäällikkö Päivi Sillanaukee pantiin sivuun; ”huilaamaan”, niin kuin ministeri antoi ymmärtää. Edellinen kansliapäällikkö Kari Välimäki sai menosta tarpeekseen jo vuosi sitten, ja äänesti jaloillaan.
Tilanne on niin hankala ja tulehtunut, että pääministeri Jyrki Kataisenkin korvia alkaa punoittaa. Himas-kohu tuli, ja menee aikanaan ohi, samoin hallituksen osinkoverosekoilut. Pääministerin edessä ovat kuitenkin vääjäämättä sote- ja kuntauudistukset. Sektoriministerien – Maria Guzenina-Richardsonin ja Henna Virkkusen,kok., – panokset loputtomine selvityksineen ovat loppuun käytetyt. Oikeuskansleri Jaakko Jonkkakin hermostui eritahtisuuteen. Pääministeri Kataiselta ovat muutkin kuin ex-kuntaministeri Tapani Tölli, kesk., vaatineet johtajuutta. Uuden vaiheen voisikin saada aikaan enää vain pääministeri, muuten uudistukset siirtyvät seuraavalle hallitukselle. Muuten, tämä vaihtoehto parlamentaarisine valmisteluineen saa jo suurta kannatusta niin opposition kuin hallituspuolueidenkin sisällä.
Kataisenkin puuttumista hankaloittavat hallitusohjelman kahlehtivat kirjaukset ja sopimus sektoriministerien työn koskemattomuudesta. Tästä ovat oivana esimerkkinä sektoriministerien tekemät poliittiset virkanimitykset, joihin koko hallituksella ei ole ollut nokan koputtamista.
Miksi hallitus sitten epäonnistuu uudistushankkeesta toiseen? Vääränlainen asioiden valmistelu, sanovat arvostelijat. Sekoitetaan asiantuntija- ja virkamiesvalmistelu poliittiseen ohjaukseen. Ja kun poliittinen ohjaus on vähän mitä sattuu, päädytään ”absurdiin murhenäytelmään”.
Perimmältään kyse on kahden erilaisen hallintokulttuurin törmäämisestä: perinteinen parlamentaarinen valmistelu ulko-, puolustus- ja kuntapolitiikassa on pantu sivuun, ja nopeita ratkaisuja haetaan hallituksen sisällä, tai sen nimeämillä selvitysryhmillä tai -henkilöillä. Ja jos ei muu auta, käytetään konsultteja! Pekka Himaselle maksetaan tulevaisuuskonsultoinnista 700 000 euroa, hallituksen tulevaisuusselonteon kirjoittamisesta yksityiselle konsultille 100 000 euroa! Osinkoveropäätöstä tehtäessä kuunneltiin yön myöhäisinä tunteina herkällä korvalla myös valtionhallinnon ulkopuolisia tahoja.
Poliittinen ohjaus ja lobbaus näyttävät tuottavan vain umpiperiä!
