Aloittamista vaille valmis

Hallitus teki vihdoin päätöksiä, niitä, joita ekonomistit ovat odottaneet jo pitemmän aikaa. Linjauksia kiiteltiin kilvan, erityisesti hallituspuolueiden sisällä. Kunnille kestävyysvajeen kuromisesta tuli kahden miljardin hintalappu. Toinen miljardi on tarkoitus rahoittaa kuntien omilla toimilla, mikä tarkoittaa viime kädessä kuntaveron kiristymistä koko maassa yli prosenttiyksiköllä.

Toinen miljardi on tarkoitus säästää vähentämällä kuntien tehtäviä. Listaa karsittavista tehtävistä, normeista ja velvoitteista odotetaan marraskuussa. ”Hurja lupaus”, taivasteli hallituksen suunnitelmia ex –valtiosihteeri Raimo Sailas Finlandia –talon kuntaseminaarissa. Hän, jos kuka, tietää, kuinka vaikeaa – siis poliittisesti vaikeaa – tehtävien karsiminen on. Miten se onnistuu kuuden puolueen hallitukselta, varsinkin kun valmistelevissa ministeriöissä henkinen tila on edelleen päinvastainen: normia ja sääntelyä valmistelupöydillä riittää.

Miljardin säästötavoite ei onnistu enää juustohöyläämällä tai näennäisratkaisuilla, nyt ollaan sen tosiasian edessä, että palveluja on pakko karsia. Jotakin on vähennettävä ja jotakin lopetettava.  Ongelmallista tietysti on se, että kuntien palvelutuotannosta noin kaksi kolmannesta on palkkakuluja. Jos säästöt toteutettaisiin suoraviivaisesti palveluja leikkaamalla, miljardi merkitsisi noin 20 000 työntekijän vähentämistä. Miten tämä tehtäisiin kunnissa, joissa on viiden vuoden irtisanomissuoja?

Marraskuusta, jolloin säästöesitysten pitäisi olla pöydässä, on eduskuntavaaleihin vuosi ja neljä kuukautta. Vaalikuume on kovassa nousussa jo vuoden kuluttua. Ajankohta on poliittisesti kovin vaikea leikkauslistoille. Jos niitä ei saada aikaan, kuntaveroon tulee korotusta toinenkin prosenttiyksikkö ja rapiat päälle. 

Niskoittelevia kehyskuntia hallitus uhkaa nyt pakkoliitoksilla, sumuverhoksi laskettiin kansanäänestys. Jos  äänestys järjestetään siten, kuin on annettu ymmärtää, että keskuskunnan äänillä voidaan kävellä kehyskunnan yli, oltaisiin meille vieraassa demokratiassa. Käytännössähän se olisi yhtä kuin pakkoliitos. Moiseen ilveilyyn on parempi olla lähtemättä.

Pääkaupunkiseudulle ollaan tuomassa metropolihallintoa. Se sopii monille, nyt yksin jääneelle tai jätetylle Helsingillekin. Helsingin kokoomus ehti jo piirtää metropolille laajan tehtäväkuvan, kun se esitti, että metropolihallinnolle annetaan puhuttujen maankäytön, liikenteen ja kaavoituksen lisäksi myös koko sote –vastuu. Hämmennys on suuri, varsinkin Keski-Uudenmaan kunnissa, jotka ovat vineet omaa selvitystään vauhdilla eteenpäin.

Lisää hämmennystä tuo liikkeelle laitettu keskustelu terveydenhuollon rahoituksesta, eli asiasta, mistä aika monen mielestä olisi pitänyt liikkeelle lähteäkin. Otetaanko nyt himmeleiden piirtelyyn lisäaikaa kunnes rahoitusmalli on rakennettu uusiksi?

Maan hallitus on tehnyt suuria linjauksia, monet niistä kiireellisiä ja välttämättömiä. Niitä kuitenkin vaivaa sama ongelma kuin entisen miehen urakkaa, eli ne ovat aloittamista vaille valmiita! Lisäksi niiden toteutukseen on varattu kovin vähän aikaa vaalien jo kolkuttaessa ovelle. Loppuvuosi on monessa suhteessa ratkaisevaa aikaa.

Kirjoitus on Kuntalehden 11/2013 pääkirjoitus (ilm. 12.9.2013).