Poliittiset päättäjät eivät pakoon pääse
Kuntakentällä luettiin ihmetyksen sormi hämmästyksen suussa ministeriöiltä pyydettyjä esityksiä kuntien tehtävien vähentämiseksi. Tulos oli surullinen, käytännössä yhtä tyhjän kanssa. Toisaalta se oli myös paljastava; kukaan ei haluaisi luopua omastaan. Näyttää myös siltä, että kriisitietoisuus ei vieläkään ole koskettanut valtion virkamiehiä; kuvitelma siitä, että hyvää riittää jaettavaksi maailman tappiin, näyttää istuvan syvässä.
Sektorivirkamiehistä ei siis ollut maan hallitukselle apua, olisiko Kuntaliitosta? Mutta Kuntaliittokin sanoi tehtävien karsintalistalle ”ei kiitos”. Liiton mielestä tehtävien karsinta kuuluu niille, jotka niitä ovat kunnille sälyttäneetkin, poliittisille päättäjille ja hallinnossa toteuttamisohjeita suoltaville virkamiehille.
Maan hallituksen yritys, siis se, että joku muu olisi tehnyt kiusalliset karsintalistat heidän puolestaan, on epäonnistunut. Poliittiset päättäjät eivät päässeet piiloon muiden selän taakse. Nyt ollaankin sitten tiukan paikan edessä; päätökset luvattiin marraskuun aikana. Maan hallitus joutuu nyt oikeiden päätösten eteen, jos se aikoo pysyä itse itselleen asettamissa tavoitteissa.
Kuntaliiton työvaliokunta piti hallituksen aikataulutavoitetta epärealistisena. Useimmat kuntien tehtävät on määritelty lainsäädännön ja niistä johtuvien asetusten ja ohjeiden kautta. Tehtäviä voidaan purkaa vain samassa järjestyksessä. Kuntaliitto peräänkuulutti myös perusteellista arvokeskustelua ennen kuin käydään tehtävien kimppuun. Nopeana lääkkeenä liitto ehdotti ohjeistusviidakon purkamista, mikä antaisi kunnille mahdollisuuden käyttää maalaisjärkeä tehtävien toteuttamisessa.
Seuraavaksi tulivat ulos kuuden suurimman kaupungin luottamushenkilöt julkilausumalla, joka jäi mediassa vaille huomiota. Huomiota se toki ansaitsisi, sillä allekirjoittajat ovat päähallituspuolueiden keskeisimpiä kuntapoliitikkoja. He muistuttavat, että yli neljännes kaikista kuntien toimintakuluista syntyy kuudessa suurimmassa kaupungissa, siis heidän kaupungeissaan. Valtion määräämiä tehtäviä on 535, ja niitä säädellään peräti 974:llä tehtävien toteuttamista määrittelevällä velvoitteella, haluttiin erityisesti muistuttaa.
Tehtävien vähennystä kuusikkokaupungit Helsinki, Espoo, Vantaa, Tampere, Oulu ja Turku pitävät tervetulleena, mutta aikataulua liian hitaana! Kuin kuntakentän suulla, suuret kaupungit tuovat julki pettymyksensä ministeriöiden kyvyttömyyteen, ”esitykset vain pitävät yllä olemassa olevia rakenteita, tarvitaan lisää kunnianhimoa”.
Suurimmat kaupungit haluavat korostaa myös sektorirajat ylittävää kokonaispalveluketjua, jossa palveluiden rahoitus- ja järjestämisvastuu ovat samalla toimijalla. Kuntauudistuksessa tulee jatkuvasti pyrkiä demokratian vahvistamiseen ja päätöksenteon avoimuuteen, he sanovat. Voiko tämän selvempää viestiä lähettää valtionhallintoon, joka on niin siiloutunut, että vasen käsi ei tiedä mitä oikea tekee. Ja kuntien sitten pitäisi ne ohjeet toteuttaa.
Turhautuneina siihen, että mikään ei näytä etenevän, kuutoskaupunkien kaupunginjohtajat ovat perustaneet yhteisen työryhmän, jonka tehtävänä on pikaisella aikataululla arvioida kuntien tehtäviä ja velvoitteita ja tehdä niitä koskevia ehdotuksia. On tietysti näkökulmakysymys, ollaanko siinä tarjoamassa hallitukselle selkänojaa vai vaikuttamassa tehtävien määrittelyyn kuntakentän näkökulmasta nyt, kun se näyttäisi olevan mahdollista. Voisi olettaa, että suurimpien kaupunkien johdolla olisi kokonaisuudesta ehkä hieman parempi kuva ja käsitys kuin ministeriöiden sektorivirkamiehillä.
