Kiskaistu paniikkikahva
Tämän hetken kuumat perunat Suomen sisäpolitiikassa lienevät suuremmitta vastaväitteittä kuntarakenneuudistus ja sote-palveluiden uudelleenorganisointi. Hallitusta on pommitettu näiden asioiden tiimoilta vähän joka suunnalta, eikä toki täysin syyttä.
On kuitenkin tärkeää muistaa, että politiikassa jo ongelman myöntäminen ja siihen reagoiminen on saavutus sinällään. Ongelma ei ole myöskään Kataisen hallituksen tekosia vaan tosiasia, joka on syntynyt pidemmän ajan kuluessa, koska ongelmaan ei ole reagoitu tehokkaasti jo aikaisemmin.
Hallitus on vetänyt paniikkikahvaa, jonka vuoksi kuntarakenneuudistus ja sote-palveluiden uudistaminen on lähtenyt liikkeelle väärällä jalalla, liian nopeasti. Tiedättehän, kun joskus herätessä nousette liian nopeasti sängystä ylös ja teitä alkaa huimaamaan? Näin on käynyt myös hallituksen kaavailemissa uudistuksissa.
Nyt kaivattaisiin malttia ja sitä rakentavaa keskustelua, josta on kovasti ollut puhetta. Kuntia on kuunneltava, koska paikallistasolla tiedetään ne keinot, jotka parhaiten toimivat. Ne keinot, jotka säästävät rahaa ja hikeä, toivottavasti vertakin.
Suomalaisen yhteiskunnan ongelma kiteytyy tunnettuihin faktoihin. Väestö ikääntyy, menot lisääntyvät, kansainvälinen kilpailu yrityksistä kiristyy, tulot vähenevät ja työttömyys on kroonista luokkaa, rakenneuudistuksista puhumattakaan. Pelkästään työllisyysprosentin kasvattaminen yhdellä yksiköllä toisi valtiolle lisätuloja jopa satoja miljoonia. Voiko työllisyyden parantaminen olla niin mahdotonta, kuin miltä se tällä hetkellä vaikuttaa?
Vaikeaa se tietysti tällaisessa taloudellisessa tilanteessa varmasti on, mutta katson että Ruotsin mallin mukaisesta elvyttämisestä voisi olla jotakin ammennettavaa myös Suomessa. Erityisesti nuorten työllistäminen tulisi tehdä työnantajille aidosti kannattavaksi. Suomalainen kokonaistyövoima on vähentynyt jo muutamia vuosia ja tulevaisuudessa tulee eteen tiukka taisto siitä, kuka saa putiikkiinsa, valtiolle tai kuntasektorille nuoria ammattilaisia. Tällä hetkellä heitä ei helpolla huolita, minkä koen toki ymmärrettäväksi, mutta lyhytnäköiseksi.
Kuntarakenneuudistuksia ja sote-palveluiden uudelleenorganisointeja. Niilläkö turvataan Suomen tulevaisuus? Niillä varmasti paikataan tilannetta, mutta eivät ne yksinään kaikkea ratkaise. Vaaditaan paljon poliittisia kompromisseja ja aitoja tekoja, ennen kuin uusi uljas Suomi seisoo taas vankasti ikivanhalla graniittijalustallaan.
Se mistä voisimme lähteä liikkeelle on kuntien tiivistyvä yhteistyö. En henkilökohtaisesti näe pakkoliitoksia ratkaisuna kuin vakavasti toimintakyvyttömien kuntien tilanteessa. Sen sijaan kunnat voisivat säilyä itsenäisinä, mutta järjestää entistä enemmän palveluita myös yhteistyönä.
Erikoissairaanhoito on tietysti yksi esimerkki siitä, minkä toteuttaminen suuremmissa kokonaisuuksissa on loogista ja järkevää. Suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän yksi perustavaa laatua oleva vika on kuitenkin siinä, että ongelmiin reagoidaan vasta kun ne ovat syntyneet. Missä on ennaltaehkäisy? Miksei ongelmia pyritä ehkäisemään ennen, kuin kallis sairaalalasku odottaa kunnantalolla? Tai miksi sairaita makuutetaan monessa tapauksessa aivan suotta sairaaloiden ja terveyskeskusten pedeillä, vaikka heitä voitaisiin kuntouttaa ja päästää nopeammin kotiin? Hakekaa esimerkkiä vaikkapa Lempäälästä. Myös omaishoidon ja kotihoidon tukemiseen tarvitaan lisäresursseja, koska ne säästävät rahaa.
Kolmattakaan sektoria ei voida jättää huomiotta. Sille voitaisiin myöntää nykyistä enemmän vastuuta erilaisten palveluiden järjestämisessä. Mitä puolestaan tulee usein yksinäisten terveyskeskuslääkärien arkeen, he tarvitsevat tukea. Tällaisena elektronisena aikakautena sähköisen ”mentorilinkin” järjestäminen terveyskeskuslääkäreille voisi olla yksi vaihtoehto. Siinä lääkäri saisi tietokoneen välityksellä nettikamerayhteyden toiseen, mahdollisesti kokeneempaan lääkäriin vaikkapa toisella puolella Suomea, ihan vain pyytääkseen kommenttia tai apua lääketieteellisessä kysymyksessä.
Launo Haapamäki
Kirjoittaja on politiikasta ja vaikuttamisesta kiinnostunut kunta- ja aluejohtamisen opiskelija Tampereen yliopistosta.
