Kevään kehysriiheen on tulossa jälleen uusi, tällä kerralla noin kolmen miljardin euron sopeutuspaketti.

Täällä Kouvolassa euro on konsultoinut jo muita kuntia aikaisemmin. Teollisuuden raju rakennemuutos, kahden paperitehtaan sulkeminen sekä työikäisen väestön poismuutto ovat pudottaneet tuloja pysyvästi samalla, kun sote-palvelujen kysyntä on kasvanut.

Hallituksen valtionosuusleikkaukset ovat osaltaan lisänneet sopeutumisen tuskaa. Rakenteellinen ”kestävyysvaje” vastaa vähintään kahden veroprosentin tuottoa.

Kuntaliitos tehtiin oikeaan aikaan ja se on helpottanut sopeutumista. Positiiviset tulokset realisoituvat kuitenkin aivan liian hitaasti.

Kouvola lomautti jo viime vuonna suuren osan henkilöstöstään. Lomautuksille asetetut euromääräiset tavoitteet saavutettiin kohtuullisen pienin vaurioin ja tilinpäätös näyttäisi kääntyvän positiiviseksi.

Lomautus ei kuitenkaan ratkaise talouden rakenteellista ongelmaa. Menot ovat tuloihin nähden liian suuret. Kaupunki päätti tämän takia käynnistää yhteistoimintamenettelyn, jonka tavoitteena on 600 työntekijän vähentäminen vuoden 2014 loppuun mennessä.

Yt-neuvottelujen ensimmäisessä vaiheessa päästiin sopuun noin 320 työntekijän vähentämisestä. Tämä toteutuu pääosin nopean eläköitymisen ansiosta ja määräaikaisia työntekijöitä vähentämällä. Hallinto- ja toimistohenkilöstöön kohdistuu myös irtisanomisia. Yt-neuvottelujen toisessa vaiheessa mennään poliittisesti vaikeammalle alueelle, kun keskusteluun tulevat muun muassa palvelujen lakkautukset, laatutasoa koskevat valinnat, ulkoistukset sekä palveluverkkojen tiivistäminen.

Kuntien yt-prosessi eroaa kovasti siitä, mihin yritysten irtisanomisten uutisoinnissa on totuttu.

Sen sijaan, että neuvottelu käytäisiin puhtaasti työnantajan ja työntekijäjärjestöjen välillä, keskusteluun osallistuu monta muutakin toimijaa. Taustalla vaikuttavat poliittiset päättäjät, kuntalaiset sekä erityisesti media sekä tekstiviestipalstojen ”asiantuntijat”. Neuvottelurauhan eteen joudutaan tekemään kovasti työtä. Yt-neuvottelujen ilmapiiri ja asenteet ovat muuttuneet. Vaikka Voikkaan kovapalkkaisia paperimiehiä kadehdittiin, tehtaan lakkautuspäätös vuonna 2006 sai aikaan valtavan mediamylläkän, myötätuntoa ja vahvoja poliittisia lupauksia korvaavista toimenpiteistä. Paikkakunnalla puhuttiin ”ministereiden kokoontumisajoista”, kun kukin vuorollaan kävi vakuuttamassa tukeaan irtisanotuille.

Myllykosken paperitehtaan lakkauttaminen pari vuotta sitten oli paikkakunnalle samanlainen katastrofi. Irtisanotut ja heidän läheisensä saivat osakseen sympatiaa, mutta julkinen ja poliittinen mielenkiinto asiaan oli jo paljon laimeampaa. Lupaukset ovat olleet varovaisia. Ponnistelut korvaavien työpaikkojen luomiseksi kuitenkin jatkuvat.

Kansalaisten asenteet kuntatyöntekijöiden irtisanomisiin sen sijaan hämmentävät. Kuntien henkilöstöä on säälittä syyllistetty talouden kriisiytymisestä. Median ylläpitämä kuva ylisuurista organisaatioista, turhista työntekijöistä ja viiden vuoden irtisanomissuojasta ei ole lainkaan noteerannut asian inhimillistä puolta.

Sitä, että kuntaliitoksen jälkeen satoja työntekijöitä on eläköitynyt tai muuten siirtynyt pois rivistä, ei haluta noteerata. Palvelujen kysyntä ei sekään ole vähentynyt. Kouvolan kaupungin palveluksessa ei ole yhtään turhaa työntekijää! Tulot vaan yksinkertaisesti eivät riitä kaikkien nykyisten toimintojen ylläpitämiseen. Sen takia toimintaa on tehostettava.

Kouvolan kokemukset nostavat esille viestinnän merkityksen yt-neuvottelujen läpiviennissä. Poliittisen ja viranhaltijajohdon tiivis vuoropuhelu on tärkeää. Roolien on pysyttävä koko ajan selkeinä, vaikka se välillä onkin vaikeaa. Poliitikot määrittelevät tavoitteet mutta virkamiesjohto vastaa neuvottelujen operatiivisesta läpiviennistä.

Avoimet ja luottamukselliset suhteet henkilöstön edustajien kanssa auttavat vaikeimmilla hetkillä.

Silloin, kun prosessin perusteet ja tavoitteet käydään yhdessä avoimesti läpi ja asioista puhutaan suoraan niiden ”oikeilla nimillä”, neuvotteluja on helpompi käydä. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikesta oltaisiin samaa mieltä. Välillä tuntuu kuitenkin siltä, että paikallisella tasolla työntekijäjärjestöillä on paljon realistisempi kuva tilanteesta kuin keskusjärjestöjen konttorien väellä.

Lauri Lamminmäki

Kirjoittaja on Kouvolan kaupunginjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 2/2014.

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*