Henna Virkkunen on älykäs ja osaava ministeri. Hänelle vain oli hallitusneuvotteluissa katettu täysin mahdoton tehtävä; viedä suuri kuntareformi läpi repaleisella hallituspohjalla vailla oikeaa kontaktia kuntakenttään tai oppositioon.

Virkkusen virhe oli se, että hän otti vastaan parin miehen kattaman pöydän ja lähti yläviistosta teettämään kuntakarttaharjoituksia. Kuntauudistuksen laaja parlamentaarinen valmistelu olisi pelastanut sekä välttämättömän uudistuksen että Virkkusen itsensä. Nyt kuntauudistukselta meni kasvotkin!

PIENESSÄ MAASSA poliittinen korrektius on ymmärrettävää. Poliittisen eliitin sisällä yhteistyökyky on säilytettävä joka suuntaan, koska kumppanit saattavat vaihtua ja koska ”omakin sauna saattaa palaa”. Kaikkien kanssa on kyettävä yhteistyöhön ja siksi suut on pidettävä supussa. Suoranpuhujat ja inhorealistit löytävät nopeasti ympäriltään vain tyhjää tilaa.

Niinpä kokoomuksen tilastakin käydään vain mietoa keskustelua. Tosiasia kuitenkin on, että kuuluisa ”Unelmatiimi” on hajonnut; Jyri Häkämies erkani ensimmäisenä ja siirtyi EK:n toimitusjohtajaksi. Aleksander Stubbin lähtöä EU-vaaleihin tiedettiin odottaa, mutta naistähden, Henna Virkkusen, lähtö oli suuri yllätys.

Stubb menee varmasti läpi, mutta Virkkusen kohdalla on monta kysymysmerkkiä. Hänen pitäisi voittaa uudelleen mepiksi haluavasta kolmikosta ainakin kaksi. Sirpa Pietikäinen, Eija-Riitta Korhola ja Petri Sarvamaa eivät ole helppo vastus.

MEDIASSA VIRKKUSEN lähdön syitä on analysoitu suorasukaisemmin. Nostiko hän fiksuna naisena ”kädet pystyyn” ja ”pakenee Brysseliin”? Tai oliko hänen ”puolue-edun nimissä hypättävä syrjään ensi eduskuntavaalien alta”.

Voi sitä ryöpytystä, mikä Virkkusta olisi kotimaan vaali- ja kuntakentillä odottanut! Nämä syyt tulivat mediassa ääripäinä esiin. Itse hän sanoi tehneensä henkilökohtaisen ratkaisun, ja sitä muut puolueet ovat kunnioittaneet.

KOKOOMUKSEN JOKERIKORTTI on vielä katsomatta. Jyrki Katainen on luvannut huhtikuussa kertoa suunnitelmistaan. Mutta kun Brysselin-kone on jo tupaten täynnä kokoomuslaisia, saattaa olla, että Katainen joutuu jatkamaan puheenjohtajana. Ja jos vaaleissa tulisi kakkossija, olisi eduskunnan puhemiehen paikka kokoomuksella!

Seuraajapeli on jo täydessä vauhdissa. Harvoin tv-ruudussa näkee niin suurta mielihyvää, kuin Jan Vapaavuoren kasvoilla oli tammikuun alun ”selkärankaseminaarissa”, kun hän isännöi ykkösvierastaan, presidentti Sauli Niinistöä. ”Mestari–kisälli-suhde” on perua Niinistön ministeriajoilta, jolloin Vapaavuori oli hänen avustajanaan.

LOPUKSI VIELÄ yksi havainto: hallituksen keskeiset hankkeet – kunta- ja sote-uudistus – syövät naisministereitä. Sosiaalidemokraattien Maria Guzenina-Richardson joutui lähtemään sote-uudistuksen johdosta vajaa vuosi sitten. Tilalle tullut Susanna Huovinen, sd., puskee uudistusta eteenpäin kunnes toisin päätetään -periaatteella. Kuntauudistus söi Virkkusen eväät. Jos hän pääsee Brysseliin, tulee jonkun toisen kokoomusnaisen epäkiitolliseksi tehtäväksi taistella uudistusta eduskunnassa eteenpäin. Nainen siksi, että kokoomuksella on ministeriryhmässä jo nyt vino miehitys; 4 miestä ja 2 naista. Eikä epäsuosittu kuntauudistus ole mikään positiivinen meriitti vaalikentillä, kun pitäisi uusia kansanedustajan valtakirjaa.

Ruotsille usein nauretaan, kun siellä vaan ”keskustellaan” ja ”diskuteerataan”. Ruotsi on kuitenkin joka kohdassa osoittanut, että perusteellisen keskustelun jälkeen tehdyt päätökset pitävät, ja niillä on laaja kansallinen tuki.

Uudistusten legaalisuus  on hyvän hallintotavan avain. Kannattaisi ottaa oppia ja tehdä virkkuset sekä nimetä pari parlamentaarista komiteaa uudistamaan kuntakenttää, sotea ja puolustuspolitiikkaa! Se olisi paasikivimäistä ”tosiasioiden tunnustamista”.

Hannu Lehtilä

Uutisanalyysi on julkaistu Kuntalehdessä 2/2014

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*