Mistä niitä tontteja oikein tulee?

Kaavoitus on kelpo puheenaihe – tavalla tai toisella se koskettaa jokaista. Se on myös helppo syntipukki, jos ympäristön ratkaisut eivät ole onnistuneita, riittävän joutuisia tai jollekulle mieleisiä. Mitä kaavoituksen tiliin voi panna ja miten kuntien tonttituotantoa voisi kehittää?

 

Suomalainen kaavoitus ja sitä koskeva lainsäädäntö ovat keskimäärin hyvällä tolalla. Kaavoja laaditaan ja niiden vaikutuksia arvioidaan yhteistyössä asiantuntijoiden ja kuntalaisten kanssa. Samalla on myönnettävä, että on myös huonosti hoidettuja ja kritiikkinsä ansainneita kaavaprosesseja. Yhtä kaikki – ilman kaavoitusta yhdyskuntia ei voi rakentaa. Siksi on tärkeää, että kaavoitus toimii ja tuottaa mahdollisimman hyvää ympäristöä oikeaan aikaan ja oikeaan paikkaan.

Kaavoitukseen on rakennettu sisään sen vaikeus. Kaavoitusta ei tarvittaisi, jos ei olisi keskenään ristiriitaisia tavoitteita yhteen sovitettavana. Taloudelliset ja tekniset kysymykset, luontoarvot ja ihmisten terveys tulee ottaa yhtä aikaa huomioon, kun kaavaa laaditaan. Kaavoitus koskettaa kysymyksiä valtakunnan tasolta kotipihaan. Yhteen sovitettavia näkökulmia on niin paljon, että saman aamun lehteen mahtuu huolta sekä kaavoituksen hitaudesta että nopeudesta. Se, mikä näyttäytyy rakennushankkeen toteuttajalle hitautena, pelottaa naapuruston asukasta nopeudellaan.

Suomessa on kolmiportainen kaavajärjestelmä, jossa ylempi kaavataso ohjaa alempaa. Vanhentunut maakunta- tai yleiskaava voi estää tavoitellun hankkeen toteuttamisen asemakaavatasolla. Kaavajärjestelmämme on eurooppalaisittain raskas. Jotta se voisi ohjata yhdyskuntien kehittämistä rakentamistarpeita vastaavasti, kaikkien kaavatasojen tulisi olla yhtä aikaa ajan tasalla. Tämä on mahdollista vain, jos kaavojen laatiminen on joutuisaa ja turhat viiveet saadaan karsituiksi. Tässä meillä on vielä tekemistä, mutta onneksi myös keinoja.

Työkaluja tonttituotannon edistämiseen
on käden ulottuvilla

Maakuntakaavoituksen alistusvelvollisuudesta luopuminen on yksi hyvä keino jouduttaa kaavoitusta. Asia on ympäristöministeriössä vireillä, ja asiasta tehdyn selvityksen lausuntoaika päättyi äskettäin. Jos ministeriö ei olisi enää vahvistava viranomainen, sen mahdollisuudet ottaa rohkeasti kantaa kaavaan sen valmisteluvaiheessa paranisivat. Hyvä yhteistyö varhaisessa vaiheessa nopeuttaisi kaavoitusta ja parantaisi kaavojen laatua.

Alistusvaiheesta luopuminen nopeuttaisi kaavoitusta noin vuodella niiltä osin, kun valituksia ei ole. Kuntakaavoituksessa alistusvelvollisuudesta luovuttiin jo vuonna 2000. Kokemukset ovat olleet hyviä.

Kaikilla kaavatasoilla tehdään runsaasti selvityksiä kaavan vaikutusten arvioimiseksi. Kuntien ja maakunnan liittojen kaavoittajilla on harvinaisen yhtenevä näkemys siitä, että selvitysten suuri määrä hidastaa kaavoitusta. Onneksi asiaan saadaan korjausta 1.4.2015 voimaan tulevalla säännösmuutoksella. Kaavan tulee jatkossa perustua kaavan merkittävät vaikutukset arvioivaan suunnitteluun ja sen edellyttämiin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Säännösmuutoksella tavoitellaan selkeää muutosta nykykäytäntöön rajaamalla selvitykset kaavaratkaisun kannalta välttämättömiin. Kuntien ja ELY -keskusten kannattaa kiinnittää jatkossa erityisesti huomiota siihen, että uuden säännöksen hyödyt onnistutaan ulosmittaamaan.

Kaava ei ole yhtä kuin rakentamiskelpoinen tontti. Useat kunnat ovat 2000-luvulla kehittäneet merkittävällä tavalla tonttituotantoaan. Onnistumisen ydin on löytynyt eri työvaiheiden yhteensovittamisesta aina maan hankinnasta kunnallistekniikan rakentamiseen ja rakennuslupien käsittelyyn. Tonttituotannossa kyse ei siis ole niinkään yksittäisen kaavan nopeudesta, vaan kokonaisuuden hallinnasta, pitkäjänteisyydestä ja toiminnan ennakoitavuudesta. Kuntien tavoitteita riittävästä tonttitarjonnasta tukee hyvällä tavalla huhtikuun alussa voimaan tuleva lainmuutos, jolla ohjataan ja samalla kannustetaan kuntia huolehtimaan maapolitiikastaan.

Toivottavasti myös rakennusvalvonnan uudistamisessa saavutetaan ratkaisu, joka mahdollistaa joustavan yhteistyön kehittämisen kaavoituksen ja rakennusvalvonnan välillä kunnan strategiaa toteuttaen.

Ritva Laine

Kuntaliiton alueet ja yhdyskunnat -yksikön johtaja