Kuka kantaisi huolta kilpailukyvystä?
Sipilän hallitus otti kärkihankkeekseen kilpailukyvyn palauttamisen, mikä johtaisi vientiin perustuvien työpaikkojen syntyyn. Tavoitetta koetetaan viedä eteenpäin niin sanotuilla pakkolaeilla, elleivät työmarkkinaosapuolet taivu uudelleen neuvottelupöytään yhteiskuntasopimuksesta.
Toisena isona asiana oli sote-uudistuksen toteuttaminen siten, että menojen kasvu pysyisi kurissa ja palvelut pystyttäisiin turvaamaan tasapuolisesti koko maassa kaikille. Sote-uudistuksen pohjaksi valittiin niin sanottu maakuntamalli, jota nyt yritetään muotoilla käytännön elämässä toimivaksi lainsäädäntövalmistelun kautta. Lainsäädännössä on edessä vielä lukematon määrä vaikeita yksityiskohtia selvitettäviksi.
SOTE-UUDISTUKSELLA ei kuitenkaan järjestellä uudelleen pelkästään sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Nyt on huoli siitä, miten käy elinkeinopolitiikan, kilpailukyvyn ja uusien työpaikkojen, jos kaupungeilta leikataan siivet kokonaan.
Tällä hetkellä suurimmat kaupungit vastaavat valtaosin maan talouden kasvusta. Kaupunkikeskukset ovat kasvun moottoreita, jotka synnyttävät uusia yrityksiä, työtä ja verotuloja valtion sekä kuntien kassoihin.
Miten käy kaupunkien elinvoimapolitiikan sote-uudistuksessa? Palvelujen järjestämis- ja tuottamiskoneistoksi suunnitellut sote-alueet tuskin kantavat huolta elinkeinopolitiikasta.
SUURIMMAT KAUPUNGIT ovatkin jo alkaneet liikehtiä. Niissä tunnetaan – aiheellisesti – aitoa tuskaa siitä, jääkö niille riittävästi toimintavapauksia huolehtia työpaikkojen luomisen edellytyksistä myös jatkossa.
Pääkaupunkiseudun kunnat epäilevät vahvasti yhden, yli 1,5 miljoonan ihmisen jättimaakunnan toimivuutta.
Kainuun tai Eksoten mallit sopivat varmasti samankokoisille tai hieman suuremmillekin yhtenäisille maakunnille. Maan vetureina toimiville kaupunkikeskuksille pitäisi kuitenkin pystyä räätälöimään toisenlaisia malleja.
TAMPERE JA TURKU tilasivat Porin kehitysjohtajana työskentelevältä kaupunkitutkija Timo Arolta selvityksen siitä, minkälainen isojen kaupunkien asema tulisi olla työn alla olevassa aluehallintouudistuksessa. Vastaus oli tilauksen mukainen: Yhden mallin ratkaisu ei toimi koko Suomessa, Aro sanoo ja muistuttaa, että alueiden väliset erot ovat koko ajan voimakkaasti kasvamassa.
Kaupungit pelkäävät 18:n samaan sapluunaan sullotun itsehallintoalueen leikkaavan siivet kehitykseltä, ellei etenkin Helsingin metropolialueelle, Tampereelle, Turulle ja Oululle anneta erityisasemaa uudistuksessa.
Suurten kaupunkien mielipiteitä on helppo vähätellä viittaamalla valtapolitiikkaan. Sitäkin varmasti on mukana, mutta kun pöydälle nostetaan tosiasiat, ja muistetaan Sipilän hallituksen ykköstavoite, kilpailukyvyn palauttaminen, asia avautuu hieman toisessa valossa. Jo nyt 68 prosenttia suomalaisista asuu 14:llä yli 90 000 asukkaan kaupunkiseudulla. Näillä kaupunkiseuduilla tuotetaan myös 75 prosenttia Suomen bruttokansantuotteesta.
JOS KASVUKESKUSTEN edellytyksiä jotenkin huononnetaan sote-ratkaisun myötä, ollaan tekemässä kohtalokkaita virheitä. Ja samalla saadaan tietysti unohtaa hallituksen ykköstavoite, kilpailukyvyn parantaminen. Vaikka yhteiskuntasopimus saataisiinkin hillitsemään kustannuskehitystä, sen lisäksi tarvitaan hyvää kasvuympäristöä uudelle yritystoiminnalle.
Aron raportin julkistustilaisuudessa Tampereen pormestari Anna-Kaisa Ikonen tiivisti suurten kaupunkien tavoitteita: ”Suurilla kaupunkiseuduilla tulisi olla myös jatkossa selkeä rooli elinkeinopolitiikassa, työllisyydenhoidossa, toisen asteen koulutuksessa ja maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen liittyvissä tehtävissä. Kaupungit edistävät kansallista elinvoimaa ja kilpailukykyä yhä enemmän myös osaamisen kehittämisen, investointien, tapahtumien, innovaatioympäristöjen ja kokeilujen kautta. Sille tulee luoda edellytykset eri alueiden rooleja määritettäessä.”
JO SAMASSA TILAISUUDESSA kaupungeille annettiinkin hieman toivoa. Maakuntahallintoa selvittävä ministeri Lauri Tarasti lupaili, että ”kaupungeille, joiden resurssit riittävät, on mietitty mahdollisuutta ottaa yrityspalveluiden ja työ- ja elinkeinopalvelujen järjestämisvastuu maakunnilta”.
Jos tällä tiellä edetään, maahan olisi siis syntymässä joukko veturikuntia, jotka edelleenkin voisivat pitää huolta kasvun edellytyksistä. Sitä tarvitaan, jotta verorahat riittäisivät jatkossakin sote-myllyn pyörittämiseen.
Hannu Kataja, päätoimittaja
Kirjoitus on Kuntalehden 1/2016 pääkirjoitus
