Pääkirjoitus: Paineet kasvavat
Kuntalehti yritti saada tähän numeroon edes jonkinlaisia laskelmia siitä, miten rahoitus kuntien, maakuntien ja valtion välillä sote-uudistuksessa voisi kulkea.
Emme saaneet. Syy on yksinkertainen: niitä ei ole.
Laskelmia on mahdoton tehdä, ellei tiettyjä perusasioita ole paalutettu. Aikaa lausuntokierrokseen on vajaat kolme kuukautta ja uudistuksen keskeisimmät muuttujat ovat auki. Edes väliaikaista rahoitusmallia ei ole.
Tämä lehti tulee jakoon perinteisessä kuntien talous- ja rahoitusfoorumissa, joka tänäkin vuonna kerää laivalle lähes 600 kunta-alan toimijaa. Siellä kuullaan – jälleen kerran – alivaltiosihteeri Tuomas Pöystin esitys siitä, mitä kaikkea pitää tehdä, jotta sote-uudistuksesta tulisi totta.
PÖYSTIN LISTA on pitkä. Pelkästään isoja lakikokonaisuuksia on kymmenen, keskeisimpinä verotus ja valtionosuudet sekä omaisuuden siirrot. Luettelo laeista on tämän lehden sivulla 37.
Näihin kaikkiin pitäisi pystyä saamaan sisältö runsaassa kahdessa kuukaudessa. Pöysti on varmaan valmistelutyön eteen tehnyt kaiken, mihin ihminen pystyy, ehkä enemmänkin. Parempaa ja sitoutuneempaa vetäjää valmisteluun tuskin olisi voinut löytyä. Ja hän jaksaa olla edelleen optimistinen.
Mutta riittääkö sekään, kun aika juoksee ja epäily voimistuu.
URAKKA ALKAA yksinkertaisesti vaikuttaa ylivoimaiselta, kun samaan aikaan poliittinen ilmapiiri alkaa asian ympärillä lämmetä. Painetta ovat kasvattamassa erityisesti suurimmat kaupungit, jotka pelkäävät joutuvansa maksumiehiksi. Ne ovat lähteneet ajamaan Saksan-mallia, jossa kaupungit itse ovat itsehallintoalueaita.
Samaan aikaan epäilijöiden ääni kokoomuksessa on voimistunut; se heijastui jo Kuntaliiton hallitukseen, jossa kokoomus pani kipakan keskustelun jälkeen liiton sote-kannanoton äänestykseen.
KOKOOMUKSEN SISÄISET paineet purskahtivat julkisuuteen jo aiemmin puolueen terveysalan vaikuttajien ulostuloissa ex-ministeri Paula Risikon johdolla. Tästä lisää Hannu Lehtilän uutisanalyysissä.
Jos valmistelu olisi normaalia, viimeistään nyt rahoitusfoorumissa olisi pitänyt esitellä malli siitä, miten raha uudessa sote-maailmassa kulkee – ja miten kulkee verotus ja miten omaisuudet siirretään. Näistä on tiettävästi olemassa erilaisia ajatusmalleja, mutta ei yhtään sellaista, jonka pohjalta olisi voitu tehdä edes koelaskelmia.
KUNTAVÄKI ISTUU siis talousfoorumissa jälleen kuuntelemassa ratkaisua vailla olevien asioiden loputonta listaa.
Koko harjoituksen lähtökohtana oli kuroa umpeen kestävyysvajetta – ja turvata palveluiden tasavertainen saatavuus koko maassa. Sote-remontilla oli tarkoitus saada aikaan kolmen miljardin euron kustannussäästöt. Mutta kun ei ole lukuja, ei voi tehdä laskelmia – vaikuttavuusarvioista puhumattakaan.
Toistaiseksi ollaan menossa säkki päässä kohti tuntematonta tulevaisuutta.
Poliittinen päätös hahmomallista on tehty, mutta kukaan ei osaa sanoa, pystytäänkö malli viemään käytäntöön niin, että tavoitteet saavutettaisiin.
MAAKUNNISSA ON jo alkanut raivokas taistelu oman päivystysalueen puolesta. Viime viikolla vahvistettiin 12 vaativan ympärivuorokautisen päivystyksen malli. Mutta mitkä ovat ne seitsemän aluetta yliopistomaakuntien lisäksi? Entä ne kolme seuraavan tason maakuntaa? Ja sitten vielä ne kolme, joille jää jaossa käteen Musta Pekka?
Mikään nykyinen keskussairaalapiiri, eli maakunta, ei ole ilmoittanut vapaaehtoisesti luopuvansa mistään. Kaikkein vaikeimmat aluepoliittiset päätökset ovat siis vielä edessä.
Hannu Kataja, päätoimittaja
Kirjoitus on Kuntalehden 2/2016 pääkirjoitus
