Tulevaisuuden kunta ja resilienssi

Resilienssi on käsite, jota käytetään kuvaamaan yksilöiden, yhteisöjen ja organisaatioiden muutoskykyä, sopeutumista ja kestävyyttä. Resilienssi on levinnyt laajaan käyttöön kahta tietä. Yksilöpsykologiassa resilienssillä kuvataan yksilön kykyä sietää traumoja ja kriisejä ja selviytyä niistä. Ekologisessa systeemiajattelussa resilienssillä viitataan systeemin kykyyn uudelleenorganisoitua muutosten keskellä siten, että systeemin olennaiset toiminnot, rakenne ja identiteetti voidaan säilyttää.

Resilienssillä on hyvä kaiku. Se tuo mieleen sitkeyden ja toipumisen, sisunkin. Resilienssi kuvaa onnellista loppua, jossa vakavasta uhasta huolimatta selvittiin. Ei samanlaisina kuin ennen, mutta kuitenkin. Ehkä jopa kunnialla.

KUNTIEN TULEVAISUUTTA mietittäessä resilienssin molemmat lähteet ovat hyödyllisiä. Yksilöiden resilienssillä on kunnille merkitystä. Resilienteillä ihmisillä on takanaan kokemuksia, jotka ovat testanneet ja kehittäneet heidän selviytymiskykyään. Resilientti toimija pysyy toimintakykyisenä haastavissa tilanteissa, koska hän ymmärtää syvällisesti, että tulevaisuuteen voi vaikuttaa. Tässä asenteella on väliä ja hän ymmärtää myös, että asenteeseen voi vaikuttaa. Tulkintojensa kautta ihmisestä tulee aktiivinen oman elämänsä muovaaja, ei passiivinen olento elämän virrassa. Yksilöresilienssiä tarvitaan etenkin suurissa muutoksissa, joiden stressaava vaikutus voi johtaa uupumukseen ja näköalattomuuteen. Nyt jos koskaan on tarve resilienteille yksilöille, viranhaltijoille ja luottamushenkilöille, jotka tietävät rakentavansa tulevaisuutta ja tekevät sen pelkäämättä.

Systeemiajattelun tapa ajatella resilienssiä palvelee kuntia niiden roolin ja merkityksen muuttuessa. Resilienssi voidaan tässä yhteydessä ymmärtää kunnan kyvyksi vastustaa isojen muutosten passivoivaa vaikutusta sekä kasvattaa kapasiteettia kohdata uusi tilanne. Systeemiajattelusta on hyötyä myös kuntien mosaiikkimaisuuden ja erilaisuuden ymmärtämisessä. Kunnat ovat osa suurempaa systeemiä, jonka joustavuus on kiinni pienimpien ja paikallisimpien osasysteemien muutoskyvystä. Keskinäisriippuvaiset systeemit (tässä vaikkapa systeemi, joka muodostuu naapurustoista, kylistä, kunnista, maakunnista ja valtiosta) ovat toimintakykyisimpiä silloin, kun niiden paikallisimmat ja monimuotoisimmat osat ovat sekä autonomisia että joustavia.

Resilienssi on systeemin kimmoisuutta, sinnikkyyttä, toipumista ja toimintakykyä.

Toimintakyky on kykyä tehdä oikeita asioita. Tämä tarkoittaa sitä, että resilientillä kunnalla täytyy olla tarkoitus, jonka kuntaan sidoksissa olevat ihmiset tunnistavat omakseen. Yhteinen tarkoitus edellyttää kunnan tulevaisuuden määrittelyä prosessina, jossa asukkaat, henkilöstö, luottamushenkilöt ja yrittäjät sitoutuvat yhdessä hahmottelemaansa kokonaisuuteen.

KÄYTÄNNÖSSÄ resilienssi perustuu vuorovaikutussuhteisin. Tulevaisuuden kunta rakentuu sinnikkääksi jos ja kun se löytää tarkoituksensa ja kykenee tarjoamaan ihmisille paikan, jossa he voivat olla osa itseään suurempaa kokonaisuutta, yhteydessä toisiin.

Resilienssissä on olennaista ymmärtää omat vahvuutensa. Vahvuuksien tunteminen luo kokemuksen siitä, että omilla teoilla on väliä. Tästä syntyy hallinnan tunne, jota tarvitaan kun muutosten kaoottisuus valtaa arjen. Toipumiskykyinen ihminen pystyy sekasortoisessakin tilanteessa olemaan toiveikas, sitoutunut ja inspiroitunut sekä kokemaan yhteenkuuluvuuden tunnetta. Resilientti kunta pystyy muutostenkin keskellä säilyttämään kykynsä toimia arkisissa asioissa ja luomaan toivoa ympärilleen. Se kykenee toipumaan muutoksista sekä keksimään itsensä uudelleen.

Maanlaajuinen maakunta- ja sote-uudistus on toteutuessaan muutos, jota on vaikea edes kuvitella. Resilientin kunnan hallinnan tunne ei perustu siihen, että tulevaisuus tiedettäisiin, vaan siihen, että tiedetään, että ei tiedetä, mutta silti luotetaan tulevaisuuteen.