Perheneuvonta vaarassa
Kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrä on jatkuvassa kasvussa ja lastensuojelun ongelmat suuria. Tässä valossa on käsittämätöntä, että STM antaa laskea perheneuvoloiden tasoa, vaikka niistä lapset ja perheet saisivat tärkeää varhaista tukea. Stakesin lakkauttamisen jälkeen vuodesta 2009 ei ole järjestetty perheneuvonnan psykologien ja sosiaalityöntekijöiden erikoistumiskoulutusta koulutusneuvoloissa, vaikka sitä vaaditaan edelleen kelpoisuuslaissa.
Kunnat ovat vaikeuksissa, kun perheneuvontaan erikoistuneita työntekijöitä ei enää valmistu. STM vetoaa siihen, että on olemassa korvaavia koulutuksia, esimerkiksi pitkät ja kalliit terapiakoulutukset. Ne ovat monien ulottumattomissa ja vastaavat vain osaan perheneuvonnan työstä: perheet tarvitsevat muutakin kuin terapiaa. Teoreettisen peruskoulutuksen lisäksi työntekijöillä pitää olla käytännön valmiuksia myös mm. ennaltaehkäisevään työhön. Perheneuvonta ja vanhemmuuden tukeminen ovat moniammatillista yhteistyötä, jota ei opeteta yliopistoissa.
Ministeriö on antanut kunnille vapaat kädet tulkita kukin omalla tavallaan, mitä ne katsovat korvaavaksi koulutukseksi. Tämä vaarantaa oikeusturvaa sekä työntekijöiltä että perheiltä, jotka eivät voi olla varmoja siitä, onko työntekijä tarpeeksi pätevä.
Miltä muulta ammattikunnalta voitaisiin ilman perusteluja viedä erikoistumiskoulutus? Kysymys ei ole edes rahasta vaan koulutuksen koordinaatiosta. Kunnille koulutusneuvolatoiminnasta korvattavat summat ovat olleet varsin vähäisiä. Ne sisältyivät aikaisemmin Stakesin budjettiin, ja valtion talousarviossa on oma momentti erikoistumiskoulutukselle. Juhlapuheiden lisäksi lapsille ja perheille annettavien palveluiden tasosta on syytä pitää huolta myös käytännössä!
Sirpa Taskinen
fil. tri.
Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliiton pj. 2007-2012
