Kuntatalouden arviointiin kaivataan uusia mittareita
Kuntalain mukaan kuntien tulee kattaa taseeseensa aiempina
vuosina kertynyt alijäämä. Kattamisajanjakson kunta on tosin voinut itse
määritellä.
Kuntalain uudistamisesta laaditun lakiluonnoksen mukaan
velvoitetta ollaan tiukentamassa siten, että vastedes alijäämä tulee kattaa
neljän seuraavan vuoden aikana, kun kunta voi vielä nykyisin siirtää
velvollisuutta vuosittain eteenpäin.
Mikäli alijäämä kohoaa asukasta kohti laskettuna yli
tuhanteen euroon tai kunnan suoritus jää alle neljän muun talouden
tunnusluvuilla määritellyn raja-arvon, kunta nimetään niin sanotuksi
kriisikunnaksi, jonka valtioneuvosto voi lopulta jopa yhdistää pakkoliitoksella
toiseen kuntaan.
Säännöksillä on merkitystä: ensimmäisistä alijäämän vuoksi
tehtävistä pakkoliitoksista päätettiin valtioneuvostossa viime viikolla.
Kriisikuntien listalla ei kuitenkaan todennäköisesti tulla
näkemään esimerkiksi Vantaata, vaikka kaupungilla on taakkanaan jättimäiset
velat. Vantaan velka voi kasvaa edelleen, kunhan kaupunki onnistuu pitämään
vuosikatteensa positiivisena.
* * *
Kajaanin kaupunki on tiedottanut tehneensä vuonna 2013 noin
13 miljoonaa euroa ylijäämäisen tuloksen. Lisäksi kaupunki kertoi, että mikäli
sähköyhtiön omistusjärjestelyt huomioidaan, ylijäämä on peräti 90 miljoonaa
euroa.
Kyseinen sähköyhtiön omistusjärjestely oli Sotkamon ja
Kajaanin päätös ostaa energiayhtiö E.ON Kainuu ja perustaa näiden kahden kunnan
yhteinen sähköyhtiö. Kaupan avulla Kajaani sai muutettua aiempina vuosina
kertyneen 15 miljoonan euron alijäämän 75 miljoonan euron ylijäämäksi.
Kunnat voivat siis tehdä tulosta ostamalla uutta omaisuutta
ja perustamalla yrityksen. Kajaanin tapauksessa kyse oli taseessa olleen
omaisuuden myynnistä omalle tytäryhtiölle voitolla, mikä tuo kunnalle
kertaluonteista tuloa.
* * *
Jotkin kunnat tekevät huomattavasti pienempiä poistoja kuin
toiset. Osa on kattanut alijäämiä pienentämällä kunnan peruspääomaa. Erilaiset
konsernirakenteet vaikuttavat alijäämiin suorasti tai epäsuorasti.
Millään edellä mainituista keinoista ei ole tosiasiallista
vaikutusta kunnan taloudelliseen tilanteeseen, mutta kirjanpidolliset
vaikutukset voivat olla huomattavia.
Taseen alijäämä ei ole käyttökelpoinen kuntatalouden
tasapainon mittari. Jotain tämän mittarin toimivuudesta kertoo sekin, että
kunnat ovat vuosina 2005–2012 tehneet nettona noin neljän miljardin euron
ylijäämän, kun samaan aikaan kuntien lainakanta on kasvanut viisi miljardia
euroa.
Jaettaisiinko tämä kuntatalouden miljardien eurojen ylijäämä
kansalaisille ylimääräisinä veronpalautuksina? Tosiasiassa oikeaa ylijäämää ei
ole, on vain positiivisia lukuja tilinpäätöksissä.
* * *
Miten kriisikuntakriteerit ja kuntatalouden tulkinta
saataisiin vastaamaan paremmin todellisuutta?
Valtiovarainministeriön pitäisi luopua siitä ajatusmallista,
että taseen ali- tai ylijäämä – vuosia sitten ja aikojen saatossa tehty tulos –
on kunnan talouden tasapainon mittari. Eihän yritystenkään taloutta arvioida
sen mukaan, onko yritys ollut kymmenen vuotta sitten voitollinen vai ei.
Tämän sijaan tulisi keskittyä tiukemmin siihen, onko kunnan
tuloslaskelma nyt tasapainossa, onko kunnan veroaste kohtuullinen, onko kunnan
välttämättömät investoinnit tehty ja onko kunnan lainakanta hallinnassa. Uusi
kuntalakiluonnos on hyvä askel tähän suuntaan.
Kuntien tulee vuoden 2013 tilinpäätöksen rahoituslaskelmassa
kertoa kunnan toiminnan ja investointien rahavirran kertymä menneiden viiden
vuoden ajalta. Luku kertoo lyhyesti sen, onko kunta tarkastelujaksolla
investoinut yli varojensa. Tämäkään ei tietenkään ole yksiselitteinen mittari
kuntatalouden tilannetta määriteltäessä, eikä se kerro mitään tulevaisuudesta.
Erityisesti kannattaa pohtia sitä, onko ylijäämää tekevä,
mahdollisesti velaton kunta todellisuudessa taloudellisesti hyvässä kunnossa,
jos ylijäämä on tehty suurella veroprosentilla ja heikkoja palveluja tarjoamalla.
Matias Hilden
kunnanjohtaja
Puumala
Kirjoitus on julkaistu alun perin Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 18.6.2014.
