Vanhusten hoivatarpeesta erilaiset tutkimustulokset

Kunnallisalan kehittämissäätiön julkaisusarjassa on ilmestynyt kaksi tutkimusta vanhusten pitkäaikaishoidon tarpeesta vuoteen 2040 mennessä.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksessa (Etla) tehdyssä tutkimuksessa kuvataan miten kunnan väestömäärä vaikuttaa siihen, kuinka tarkasti laitospaikkojen tarvetta voidaan ennakoida. Tutkimuksen mukaan pitkäaikaishoivan tarve kasvaa Suomessa noin 1,4-kertaisesti. Kehitys vaihtelee kunnittain ja kuntien väliset erot ikärakenteissa kärjistyvät.

Aalto-yliopiston tutkijat arvioivat omassa tutkimuksessaan sote-sektorin säästöpotentiaalia ja säästöjen saavuttamiskeinoja. Tutkimuksessa haetaan vastauksia kysymyksiin: Miten sote-sektori voi osallistua kestävyysvajeen umpeenkuromiseen?

Mikä on mahdollinen säästöpotentiaali? Miten laatua voitaisiin kohottaa ja samalla säästää kustannuksissa? Miten suunnittelua ja talouden hallintaa tulisi sote-sektorilla parantaa?

Kahden tutkimuksen johtopäätökset ovat aivan erilaiset.

Etlan tutkimuksessa päädytään vanhusten laitoshoidon merkittävään lisätarpeeseen vuonna 2040.

Aalto-yliopiston tutkijat päätyvät puolestaan siihen, että vuonna 2040 voidaan selvitä nykyisen tasoisella paikkamäärällä huolimatta vanhusväestön määrän kasvusta.

Kumpikin tutkimus perustuu samaan Tilastokeskuksen väestöennusteeseen.

Etlan laskelmat osoittavat, että laitoshoidon tarpeen kasvu riippuu Suomessa merkittävältä osin kuolemanläheisyydestä. Tämä on yhteensopiva sen havainnon kanssa, että ikääntyneiden terveys ja toimintakyky ovat keskimäärin parantuneet samalla, kun eliniät ovat pidentyneet.

Jos trendi jatkuu, laitospaikkatarve tietyn ikäistä vanhusta kohden on jatkossa nykyistä vähäisempi.

Tässä suotuisassakin skenaariossa laitospaikkojen tarve suhteessa työikäiseen väestöön kasvaa varsin suureksi erityisesti suhteellisen pienissä kunnissa.

Etlan tutkimus päätyy siihen, että kustannusten jako on sitä tehokkaampaa mitä suurempia ovat palveluja järjestävät alueet. Viiden alueen mallissa laitospaikkatarpeiden erot ovat huomattavasti pienemmät kuin 20 alueen mallissa.

Aalto-yliopiston tutkijat esittävät kuudesta osasta rakentuvan tulevaisuuden skenaarion, joka voisi olla mahdollinen selviämispolku ja toimintamalli.

Ensiksikin alueelle rakennetaan horisontaalinen ja tasalaatuinen palveluverkko. Siihen kuuluu kaksiportainen sairaala: päivystävä akuuttisairaala ja kuntouttava lähisairaala.

Toiseksi nostetaan keskiöön vanhenevan väestön fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen kuntoutus sekä kunnon ylläpito ja rakennetaan tätä varten alueellinen kuntoutusjärjestelmä.

Vanhusten kodin ulkopuolinen hoivalaitosasuminen eri järjestelmissä yhtenäistetään ja tavoitteeksi asetetaan korkeintaan vuoden keskimääräinen asumisaika.

Taajamien keskustoihin rakennetaan palvelukortteleita, jonne tuodaan myös sosiaalisektorin lähipalvelut ja päivähoitokeskus.

Lisäksi panostetaan väestön ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ja lisätään yksilön ja yhteisön omaa vastuuta. Lähdetään siitä, että vanhus on oman hoitonsa tärkein resurssi. Kolmas sektori on tulevissa vanhuspalveluissa keskeinen toimija.

Aalto-yliopiston arvio 1,5 miljardin euron säästöpotentiaalista perustuu laitospaikkojen ylikapasiteetin purkamiseen sekä laboratorioiden, kuvantamisen ja leikkaustoiminnan tehostamiseen.

Etlan ja Aalto-yliopiston tutkimukset päätyvät erilaisiin tuloksiin ja johtopäätöksiin. Olisi toivottavaa, että tutkijat pyrkisivät löytämään syyt näin erilaisten lopputulosten syntymiseen.

Oikein mitoitettujen hoiva- ja hoitopalveluitten järjestäminen tulevaisuudessa vanhuksille ja ikääntyvälle väestölle on kuntien ja koko yhteiskunnan kannalta suuri taloudellinen kysymys. Ratkaisut tulee tehdä luotettavan tiedon pohjalta.

Erkki Kukkonen

Kaupunginjohtaja, Järvenpää

Kirjoitus on julkaistu Kuntalehdessä 10/2015