Maakuntalaki olisi perustuslain vastainen
Perustuslain 121 §:ssä, säädetään, että ”Suomi jakaantuu kuntiin, joiden hallinnon tulee perustua kunnan asukkaiden itsehallintoon. Kuntien hallinnon yleisistä perusteista ja kunnille annettavista tehtävistä säädetään lailla.
Kunnilla on verotusoikeus. Lailla säädetään verovelvollisuuden ja veron määräämisen perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Itsehallinnosta kuntia suuremmilla hallintoalueilla säädetään lailla.”
Huomattakoon myös pykälän nimike: Kunnallinen ja muu alueellinen itsehallinto.
Lain perusteluissa todetaan, että neljännessä momentissa ”ilmaistaan mahdollisuus järjestää kuntia suurempia hallintoalueita kuten maakuntia itsehallinnon periaatteiden mukaisesti”.
Itsehallinnon periaatteita (tunnusmerkkejä) ovat: 1) yleinen toimivalta, 2) vaaleilla valittu valtuusto, 3) hallinnon järjestäminen, 4) asukkaiden osallistumisoikeudet ja 5) verotusoikeus. Näistä ylivoimaisesti tärkeimmät ovat kohdat 2) ja 5).
Pelkkään yleiseen toimivallan määrittelyyn Suomessa ei voitane toistaiseksi mennä. Mahdollista se toki olisi, sillä jo vuodesta 1977 Ruotsin kuntalaki on koskenut sekä kuntia että maakuntia. Miksi ei Suomessakin?
Perustuslakia säädettäessä ”maakuntaitsehallinto jäi täysin tutkimatta, kun se oli kehittymätöntä”, kirjoittaa Ilkka Saraviita perustuslain kommentaarissaan.
Liki viisikymmentä vuotta sitten Väliportaanhallintokomitea (KM 1974:98), jonka puheenjohtajana oli Arno Hannus, ja minä yksi jäsenistä, tutki maakuntahallintoa. Komitea ehdotti, että laaja-alueisten kuntainliittojen tehtävien hoitamista varten perustettaisiin maakuntahallinto. Lausunnon antajatkin katsoivat, että väliportaan hallinnon uudistus tulee toteuttaa kunnallisen itsehallinnon perinteitä kunnioittaen.
Maakuntaitsehallinto ei ole edennyt Suomessa siksi, että sen tarpeen on katsottu täyttävän laaja-alueiset kuntainliitot (kuntayhtymät). Nyttemmin tilanne on selvästi muuttunut. Nykyiset laaja-alueiset kuntayhtymät ovat tulleet tiensä päähän ja siksi tarvitaan maakuntaitsehallinto, on todennut tasavallan presidentti Sauli Niinistö, entinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ja valtiovarainministeri.
Varteenotettavaa oppia Suomen maakuntahallinnon perustamiseen saamme Ruotsin maakunta- ja kuntalaeista, sillä Suomen kunnallislainsäädäntö on perustunut vuodesta 1865 lähtien Ruotsin lakeihin.
Euroopan neuvoston taholta on toistuvasti huomautettu, että Suomelta puuttuu aluetason kunnallinen itsehallintoelin, jolla on verotusoikeus ja omat resurssit.
Maakuntien rahoituslain perusteluissa todetaan, että ”maakunnilla ei olisi omaa verotusoikeutta ainakaan välittömästi uudistuksen voimaantulon jälkeisinä vuosina”. Käytännössä ”vuodet” olisivat nelivuotisia, koska uudistus voisi astua voimaan vain kulloisen valtuustokauden alussa.
Hallitus siis katsoo verotusoikeuden kuuluvan maakuntaitsehallinnon tunnusmerkistöön. Tällainen perustelulainsäädäntö ei kuitenkaan ole Suomen oikeusjärjestyksen mukaista.
Uudistusta lykättävä
Rahoituslain mukaan valtio rahoittaisi maakunnille niiden järjestämisvastuulle kuuluvat tehtävät. Valtio keräisi sitä varten rahat valtionverotuksen kautta. Vastaavasti kuntien pitäisi alentaa veroprosenttejaan. Valtio jakaisi keräämänsä verotulot samaan tapaan kuin kuntien nykyiset valtionosuudet. Maakuntien omat tulot koostuisivat palvelujen tuottamisesta perittävistä asiakas- ja käyttömaksuista.
Maakunnan tehtävistä säädettäisiin maakuntalaissa. Tehtäväluettelo on massiivinen ja vastoin hallituksen pyrkimyksiä vähentää sääntelyä.
Kuntien tehtävien ja järjestämisvastuun massiivinen siirto maakunnille olisi räikeä läheisyysperiaatteen (subsidiariteetin) loukkaus.
Koska maakuntalakiin ei sisältyisi maakunnan verotusoikeutta, hallituksen esitys kaatunee jo eduskunnan perustuslakivaliokunnassa.
Maakuntaitsehallintouudistus olisikin lykättävä tuonnemmaksi. Uudistusta varten olisi ehdottomasti asetettava parlamentaarinen komitea.
Aulis Pöyhönen
YTM, OTK, eläkkeellä sisäministeriöstä
