Kuntajohtajat tekevät työtään monelta suunnalta nousevien vaatimusten keskellä. Kuvakielellä tätä voi kutsua ristiaallokossa johtamiseksi. Miten nämä aallokot syntyvät ja miten niistä kykenee selviytymään?

Moniarvoinen kunta

Kuntakuoroa ei saa yksiääniseksi. Kunnan johtaminen on aina taiteilua erilaisten tavoitteiden ja pyrkimysten aallokossa. Kunnan laajan tehtäväkentän, kuntalaisten arjesta kumpuavien moninaisten tarpeiden sekä kunnan eri osien kehittämispyrkimysten yhteensovittaminen on johtajuuden todellinen korkeakoulu.

Kuntayhteisön ominaisuuksiin kuuluu moniarvoisuus. Se on parhaimmillaan luovuuden lähde ja pahimmillaan jännitteiden aiheuttaja. Viime vuosina ristikkäiset kannat ovat lisääntyneet. Tämä näkyy ja kuuluu kuntien luottamuselimissä, erityisen selvästi valtuustoissa. 

Hyvin ratkaisevaa kunnan johtamisessa on, kuinka luontevaa ja luottamuksellista vuorovaikutus on eri toimijoiden kesken. Kuinka valmiita ollaan etsimään yhteisiä ratkaisuja? Jos jokainen pitää järkähtämättä kiinni omista kannoistaan, syntyy jatkuvalla syötöllä vaikeasti hallittavia ristiriitoja.

Epävarmuudet meillä ja muualla

Meneillään oleva sote- ja maakuntauudistus sisältää paljon epävarmuuksia. On vaikeaa ennakoida tarkalleen, mihin suuntaan reformin toteutus sisällön ja aikataulujen osalta kääntyy. Muuttuuko pelikirja ja jos muuttuu, niin mihin suuntaan?

Kunnat ovat nyt välitilassa. Kuten Jari Stenvallin kanssa kirjoitimme ARTTU2-tutkimusohjelman artikkelissamme, välitilalle on tunnusomaista epävarmuus ja hämmennys. Se herättää paljon kysymyksiä. Jotkut päättäjät voivat odottaa, että tässäkin tilanteessa johtaja antaa valmiit vastaukset. Kun kuntajohtaja ei pysty vastaamaan kaikkiin odotuksiin, se voi herättää tyytymättömyyttä ja jopa kiukkua.

Elämme globaalisti ennakoimattoman vallankäytön aikaa. Kansainvälinen politiikka sisältää monia turvallisuusriskejä ja epävarmuuksia: Mitä uutta Trump huomisaamuna twiittaa? Kansainvälisen politiikan linjamuutokset heijastuvat niin kotomaamme kuin EU:nkin tulevaisuuden näkymiin. Joillekin meistä se herättää turvattomuuden tunnetta.

Epävarmuudet ja turvattomuuden tunteet ovat ristiaallokoiden toinen lähde.

Resurssien niukkuus

Olen huolestuneena lukenut uutisia kuntajohtajien ja luottamushenkilöiden tulehtuneista suhteista. Julki tulleet luottamuspulatapaukset ovat lisääntyneet tänä vuonna. Huolensa tästä on ilmaissut myös Kuntajohtajat ry:n puheenjohtaja Heidi Rämö.

Väitän, että talousvaikeudet tulevat poliittisen ja ammatillisen johdon välisiin suhteisiin.

Kun kunnan taloudelliset resurssit ovat rajalliset ja kuntalaisten tarpeet jokseenkin rajattomat, tämä epäsuhta on ristiaallokoiden kolmas lähde. Juuri äskettäin ilmestyneessä Tiedepolitiikka-lehdessä todettiinkin, että ahdas taloudellinen viitekehys on omiaan nostamaan erilaisten intressiryhmien väliset ristiriidat esiin.

Laaja-alaisuutta ja uusia keinoja

Mistä sitten apua, jotta kuntajohtajat eivät hukkuisi ristiaallokkoon? Juuri nyt tarvitaan uudenlaista ymmärrystä ja uusia keinoja.

Tässä suurten murrosten ajassa kuntaorganisaatiota ja sen johtamista pitäisi hahmottaa teolliseen aikakauteen kuuluneen lineaarisen ajattelun sijasta kompleksisen systeemisyyden kautta. Tällöin tunnistetaan toimintaympäristöön liittyvät epävarmuudet ja monimutkaisuudet sekä ymmärretään, että oman organisaation ongelmat eivät ole aina kotikutoisia. Kun systeemisyys ymmärretään nykyistä paremmin, syntipukkien etsintä vähenee eikä lukkiutuneita vuorovaikutussuhteita pääsisi niin helposti syntymään.

Kokemuksesta tiedän, että jokaiseen kohtaamiseen ja vuorovaikutustilanteeseen sisältyy myös mahdollisuus kääntää tilanne parempaan päin. Huomion kiinnittäminen vuorovaikutustaitoihin ja niiden kehittämiseen on jatkossa entistä tärkeämpää. Ristiaallokoita laannuttaa se, että kykenemme kuuntelemaan ja toimimaan niin, ettei kukaan ei menetä kasvojaan. 

Kaija Majoinen

Kuntaliiton tutkimus- ja kehitysjohtaja, HT

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 6/2017

Luitko jo?