Vanhusten kotihoidon tarve kasvanut, resurssit eivät

Vanhuspalvelulain yleisesti hyväksytty tavoite on, että yhä useammin vanhukset asuvat kotonaan eivätkä laitoksissa. Laitospaikkoja on vähennetty. Samaan aikaan kuitenkin myös kotihoitohenkilöstön määrä on vähentynyt. Entistä enemmän hoivaa tarvitsevien siirtyminen laitoksista koteihin kuitenkin edellyttäisi yhä tiheämpiä hoitokäyntejä.

Kotihoidon henkilöstön kokonaismäärä on laskenut yli puolessa maakuntia, selviää THL:n kokoamista tiedoista.

Vain muutamissa maakunnissa, kuten Pirkanmaalla, Varsinais-Suomessa, Etelä- Pohjanmaalla sekä Lapissa, henkilöstön kokonaismäärä on kasvanut asiakasmäärän mukana. Näissä maakunnissa ovat myös käyntimäärät pysyneet ennallaan tai lisääntyneet.

Vanhusten osuus kasvaa kasvukeskuksissakin

Kauhukuva jonka mukaan kunnat säästävät lopettamalla laitoshoitoa, mutta eivät kehitäkään kotihoitoa, ei ole välttämättä toteutumassa. Näin uskoo THL:n tutkimuspäällikkö Sari Kehusmaa, vaikka pitääkin tilannetta juuri nyt kriittisenä. Hän huomauttaa, että maakunnat ovat edenneet vanhuspalvelujen rakennemuutoksessa hyvin eri tahtiin.

Itä- ja Pohjois-Suomessa vanhusten suuri osuus on jo tuttu asia ja siihen on osattu varautua, kertoo Kehusmaa.

Uutta se on etelän kasvukeskuksissa. Niissä ikärakenne on ollut nuorta, ja nyt iäkkään väestön määrä ja osuus kasvaa voimakkaasti, Kehusmaa kertoo.

THL:ssä painotetaan kotihoidon resurssien turvaamista. Tarve kasvaa kun toisaalta vanhusten määrä ja osuus kasvaa ja toisaalta vanhustenhuollossa pyritään yhä enemmän kotihoitoon.

Paine suurissa kaupungeissa

Kotihoidon muutokseen on osattu varautua jo osassa maakuntia. Kasvavaan asiakasmäärään on THL:n mukaan kyetty vastaamaan lisäämällä henkilöstön määrää ja säilyttämällä asiakaskäyntien määrä ennallaan tai jopa lisäämällä niitä.

Väestön vanhenemisen aiheuttama kotihoidon tarpeen nousu kiihtyy Etelä-Suomen suurissa kaupungeissa. Erityisen selvästi kehitys näkyy Uudellamaalla, jossa henkilöstön määrä on vähentynyt, vaikka asiakasmäärät ovat samaan aikaan kasvaneet.

THL:ssä arvioidaan, että tämä heijastunee ainakin osittain asiakkaan luona tehtävien käyntien määrään. Ne ovat Uudellamaalla vähentyneet.

Kotihoidon nouseva asiakaspaine kohdistuu THL:n mukaan nyt suuriin kaupunkeihin. Etenkin Helsingissä ja Vantaalla asiakasmäärät ovat kasvaneet voimakkaasti, mutta käyntimäärät ovat kahden vuoden seurannassa laskeneet. Tampereella, Turussa ja Espoossa kasvavaan asiakasmäärään on kyetty reagoimaan lisäämällä henkilöstön määrää ja säilyttämällä keskimääräinen asiakaskäyntien määrä ennallaan. Oulu on onnistunut lisäämään käyntejä.

Paljon kotihoidon palvelua saavien määrä noussut

Asiakasmäärät ovat kasvaneet säännöllisessä kotihoidossa 34 prosenttia ja tilapäisessä kotihoidossa 17 prosenttia vuodesta 2014 vuoteen 2016.

Runsaat kolme neljästä kotihoidon asiakkaasta on vähintään toistuvan hoivan tarpeessa.

Säännöllisen kotihoidon piirissä oli Manner-Suomessa vuonna 2016 noin 73 000 asiakasta.

Kun aiemmin laitoksissa hoidettavat vanhukset asuvatkin kotona, he tarvitsevat keskimääräistä enemmän kotihoitoa, eli hoitokäyntien tarpeen määrä asiakasta kohti nousee.

Koko maassa useita kotihoidon käyntejä päivittäin saavien asiakkaiden osuus on lisääntynyt kahdeksan prosenttiyksikköä vuodesta 2010.

Kehitys kuitenkin vaihtelee maakunnittain. Esimerkiksi Uudellamaalla rakenneuudistus on vielä kesken, sanoo Kehusmaa.

Intensiteetissä eroja maakunnittain

Kotihoidon intensiteettiä kuvataan asiakkaan luokse tehtyjen käyntien määrällä. Pohjois-Savossa, Kainuussa sekä Etelä- ja Pohjois-Karjalassa pystytään tarjoamaan noin viidennekselle asiakkaista yli 90 käyntiä kuukaudessa, kun osuus koko maassa on vain 14 prosenttia.

Yli 60 kotihoidon käyntiä kuukaudessa saa Pohjois-Savossa, Kainuussa ja Etelä-Karjalassa noin 40 prosenttia asiakkaista. Etelä-Pohjanmaalla vastaava osuus on 21 prosenttia.

Myös alhaisimman käyntimäärän asiakasryhmän osuudessa on suurta vaihtelua. Pohjois-Savossa neljänneksellä asiakkaista on yhdestä yhdeksään kotihoidon käyntiä kuukaudessa, Etelä-Pohjanmaalla lähes puolella. Koko maassa 35 prosenttia asiakkaista saa korkeintaan yhdeksän käyntikertaa kuukaudessa.

Omaishoidolla suuri rooli

Mitä suurempi osa vanhuksista asuu kotona, sitä suurempi on eniten kotihoitoa tarvitsevien osuus. Kotihoidon asiakkaat on jaettu hoivan tarpeen perusteella viiteen ryhmään: täysin tai lähes omatoiminen, ajoittainen hoivan tarve, toistuva hoivan tarve, lähes jatkuva hoivan tarve sekä jatkuva ympärivuorikautinen hoivan tarve.

Eniten Kotihoitoa hoitoa tarvitsevien hoidossa omaishoidolla on suuri merkitys. Suuri osa jatkuvaa ympärivuorokautista hoitoa tarvitsevista saa vain 1–9 hoitokäyntiä kuukaudessa.

Tätä ihmeteltiin tutkimusvaiheessa, ja selitykseksi osoittautui omaishoito. Näistä henkilöistä ylin 80 prosenttia sai omaishoidon tukea, Kehusmaa kertoo.

Muutoksiin osattava reagoida

Vanhustenhuollon rakennemuutoksessa kotihoidon määrän lisäksi oleellista on sen sisältö.

– Tavoitteena on toisaalta avun tarpeen arviointi yksilöllisesti, toisaalta arvioinnissa käytettävien kriteerien yhdenmukaisuus, kertoo Kehusmaa.

– Tärkeää on myös pystyä reagoimaan avun tarpeen muutoksiin.
Kotihoidon tehtäväkenttä on muutoksessa ja entistä useampia palveluja saa jatkossa kotiin. Kotihoidon prosessit uudistuvat ja etenkin asiakkaan omien voimavarojen ylläpitämiseen ja kuntoutukseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota.

Näillä keinoin pyritään mahdollistamaan aikaisempaa useammalle ikäihmiselle kotona asumisen jatkuminen sekä kotihoidon resurssien riittäminen, THL:ssä arvioidaan.

Osa kärkihanketta

THL tuottaa osana I&O- eli ikäihmisten ja omaishoidon kärkihanketta tietopaketin kotihoidon kehityksestä. Neljän Tutkimuksesta tiiviisti -raportin sarja julkaistaan elokuun 2017 aikana verkossa.

Kotihoidon käyntien lukumäärä ei aina perustu arvioituun hoivan tarpeeseen

Kotihoidon asiakasmäärät kasvussa, henkilöstön määrä ei kaikissa maakunnissa seuraa perässä