Tuore tutkimus: Joka viides suomalaislapsi on yksinäinen
Neljännes lapsista toivoisi enemmän ystäviä.
Kuva: Kuntalehti
Joka viides lapsi tuntee itsensä usein tai toisinaan yksinäiseksi. Määrä on pysynyt samana viimeiset 24 vuotta.
Turun yliopiston lastenpsykiatrian tutkimuskeskus on selvittänyt 8–9-vuotiaiden lasten, vanhempien ja opettajien kokemuksia lasten yksinäisyydestä vuosina 1989, 1999, 2005 ja 2013.
Tutkimukseen osallistuneista lapsista noin 15 prosenttia tunsi itsensä usein yksinäiseksi. Noin 5 prosenttia tunsi itsensä aina yksinäiseksi. Noin neljännes lapsista toivoi enemmän ystäviä.
Tutkimuksen mukaan lasten psyykkiset ongelmat, kuten käytös- ja tunne-elämän ongelmat ovat itsenäisesti yhteydessä yksinäisyyden kokemukseen.
– On hyvä pitää mielessä, että joissakin tapauksissa yksinäisyyteen voi liittyä myös muita ongelmia, lasten psyykkisten ongelmien muutoksesta väitöskirjaa tekevä Lotta Lempinen sanoo yliopiston tiedotteessa.
Yksinäisyys vaikuttaa ihmisten psyykkiseen ja fyysiseen terveyteen. Siitä voi muodosta krooninen olotila, joka jatkuu pitkälle aikuisuuteen. Siksi lasten yksinäisyyteen pitäisi puuttua mahdollisimman varhain koulussa ja terveydenhuollossa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Lasten yksinäisyyttä selvittävä tutkimus on osa laajempaa, toistuvaa poikkileikkaustutkimusta, jossa seurataan lasten psyykkistä terveydentilaa ja sen muutoksia neljännesvuosisadan aikana. Vastaavaa tutkimusta lasten mielenterveyden tilasta ei ole koskaan aiemmin toteutettu yhtä pitkällä aikavälillä.
Surullista luettavaa. Voisiko tähän liittyä myös kansalaisten tuloerot; köyhemmät joutuvat tekemään usein kahta- kolmea työtä ja silloin aikaa lapsille ei vain jää. Harrastukset ovat usein hurjan kalliita ja niihin kulkeminen on ilman aikuista vaikeaa ja joskus jopa vaarallista (esim. viime syksyn pieni kulkija jäi Helsingissä kehätien bussipysäkille ilta pimeällä kun bussikuski ei päästänyt pientä kyytiin lipun ollessa vanha). Miten maakunnissa asuvat saisivat lapset harrastuksiin elleivät itse kuljeta. Koulun vastuu on rajallinen, kun kuitenkin sen työntekijät ovat myös vanhempia joiden tulisi olla omien lastensa asioissa työajan päätyttyä. Koulut kyllä panostavat jo nyt kaikenlaisella kerhotoiminnalla minusta paljon. Hyvä että asiaa tutkitaan, mutta toivoisin jotain rakentavia ehdotuksia asian parantamiseen. Koulut ovat vain yksi osa lasten sosiaalisessa kanssakäymisessä mistä kavereita voi saada. Esim. nettialustat voisi olla välimatkoja kaventavia ”leikkikenttiä” jossa tutustua kavereihin. Niihin voisi sijoittaa kaikkea interaktiivista, tai vaikka ohjeita reaaliajassa (streemein) kuinka tehdä vaikka maalarin hattu sanomalehdestä, käpylehmä tai jokin muu askare johon ei rahaa suoraltaan tarvitsisi. Itse voisi rajata saako lapsi olla videoyhteydessä vai vain katselijan roolissa.