Kunnanjohtajaksi palannut ministerin ex-avustaja: Asukkaiden odotukset muuttavat kuntajohtajan työtä
Kunta ei ole itseisarvo, sanoo Sami Miettinen. - Olennaista on ajatella uudistuksia ihmisen näkökulmasta. Jos uudistus tuo parempia palveluja ihmiselle, se on perusteltu, Miettinen näkee. (Kuva: Seppo Haavisto)
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen, kesk., avustajana kaksi vuotta ollut Sami Miettinen on palannut Vihdin kunnanjohtajaksi. Miettinen arvioi, että asukkaiden rooli ja odotukset muuttavat kuntajohtajan työtä. Ajattelutavan muutos ja nykyisen kuntajohtajakaartin runsas eläköityminen osuvat ajallisesti hyvin yksiin.
Miettisen mukaan karrikoiden voi sanoa, että edeltävien polvien kuntajohtajat ovat olleet jyriä, jotka ovat hallinneet palvelujen tuotantoon liittyvän lainsäädännön, pyrkineet optimoimaan palvelutuotannon tehokkuutta ja tehneet perinteistä elinkeinopolitiikkaa.
– Suurin muutos liittyy vuorovaikutukseen ja kommunikointiin. Kuntajohtajalta odotetaan aktiivisempaa roolia, Miettinen sanoo.
Hänen mielestään autoritäärisellä asemalla ei ole jatkossa enää mitään merkitystä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Miettinen on käyttänyt sosiaalista mediaa aika vähän, mutta lupa aktivoitua.
Lue koko haastattelu digilehdestä.
Riitta Vainio
Kunta ei ole jokaisen ohikulkijan toiveiden täyttäjä, vaan yhteistä hyvää vaaliva organisaatio, jonka tulee toiminnassaan ja päätöksenteossaan huolehtia myös organisaation jatkuvasta suoriutumisesta vuodesta toiseen ja vuosikymmenestä toiseen. Kuntaa on johdettava, sen päätöksenteon tulee olla asioita kunnan näkökulmasta tarkasteleva, ja muistaen ettei kuntalainen ole isäntä vaan kunnan tärkein asiakas kaikkien muiden kuntalaisten joukossa. Poliitikoilla on kiusallinen tapa ajatella vain omien äänestäjiensä etua. Vastuulinen päättäjä ajattelee joka ainoan kuntalaisen yhdenvertaista kohtelua ja toimii eräänlaisena ”tuomarina” sen suhteen, mikä on oikein ja kohtuullista, ja perustelee sen, miksi juuri kunnan tulee ottaaa yhteisvastuu kuntalaisten suoriutumisesta elämässään.
Kunnanjohtajan tulee tarkastella käsissään olevia asioita ( kirjailija Matti Kurosen sanoin) ”läheltä ja lämpimästi, mutta kaukaa ja kosmisesti”. Kunnanjohtaja joka kuuntelee kuntalaistensa odotuksia, mutta toimii itsenäisesti ja ammattijohtajan ottein,meneastyy työssään . Kunnanjohtaja kattaa päättäjille pöydän päätöksentekoa varten, mutta jättää linjavalinnat päättäjille. Johtajan ei pidä olla aristokraatti, mutta ei myöskään kauko-ohjattu tuuliviiri.
Ministerin ex-avustajan on pitänyt olla nöyrä ministerilleen ja niellä kaikki mahdolliset ministerin polittiset tavoiteet. Kokemus on huono malli palata kunnanjohtajaksi. Avustajan on tullut tehdä kakiki se, mitä ministeri on halunnut. Kunnajohtajan on haluttava kaikki se, mitä hänen ammattitaidollaan päättäjien toivotaan päättävän; päättivätpä he sitten tahtonsa mukaisesti mitä tahansa.
Tässä ajassa kunnanjohtajien odotetaan olevan talutusnuorassa kulkevia kaiken mahdollisen hyvän toteuttajia. Tällä kommentillani haluan kiinnittää huomiota siihen, että hyvä johtajuus perustuu paitsi luonnollisesti roolien selkeyteen, myös joihtajalle sallittavaan ajatuksen ja ammattitaidon osoittamisen vapauteen. Siitä syntyy synergia, josssa kunnan toiminnasta vastuussa olevien työn tuloksena saavutetaan paras mahdollinen lopputlulos. Se toinen vaihtoehto on Miettisen haastattelusta haiskahtava4 näkymä, että on mentävä eniten vaativien tahdon mukaan. Siinä pelissä hiljaiset ja vaatimattomat jäävät helposti äänekkäimpien jalkoihin. Se vaara ei koske yksinomaan kuntia, vaan on tämänhetkisen yhteiskunnan suurin vaaratekijä. Tärkeämpää kuin jakaa loputonta hyvää, on huolehtia niistä, joilla elämän arki on tuskaisinta. Poliitikoista siihen ei ole, se on kunnissa toimivien osaajien perusasia- johtajiensa erityisessä ohjauksessa. Siinä minun terveiseni näille ”uuden ajan johtajille”, jotaka eivät näytä tietävän, mistä ovat tulossa ja minne ovat menossa.