Rakennusala on pitkään ollut eräänlainen suomalaisen teollisuuden takapajula. Teollisuuden tuottavuus on keskimäärin nelinkertaistunut 40 vuodessa, mutta rakennusala on polkenut paikoillaan.

Tilanne saattaa kuitenkin muuttua lähivuosikymmeninä, osin ilmaston lämpenemisen takia. Samaan aikaan kun hallituksiin kohdistuu yhä suurempia paineita tehdä kaikki mahdollinen kasvihuonepäästöjen vähentämiseksi, uudet tekniikat avaavat erityisen suuria mahdollisuuksia päästövähennyksiin juuri rakentamisessa sekä rakennusten lämmittämisessä, jäähdytyksessä ja valaisemisessa.

                   *                   *                   *

Uudet energiatekniikat muuttavat monia asioita. Ohutkalvoisten valosähkökennojen hinnat ovat viime vuosina romahtaneet ja niistä on nopeasti tulossa taloudellisesti kilpailukykyisiä vanhanaikaisten aurinkopaneelien kanssa. Tämä on erityisen kiinnostavaa rakennusalan näkökulmasta, sillä ohutkalvoiset CIGS-aurinkopaneelit (kupari-indium-gallium-selenidi) kestävät ylikuumenemista ratkaisevasti kristallisoidusta piistä tehtyjä aurinkokennoja paremmin. Tämä tarkoittaa sitä, että niitä on mahdollista käyttää myös seiniin tai kattoihin tarkoitettujen rakennuselementtien pintakerroksena.

Rakennusmateriaaleihin integroiduista aurinkokennoista on nopeasti tulossa eräänlainen aurinkosähkön toinen vallankumous. Alalla toimii toistaiseksi vain pieni kourallinen yrityksiä kuten Teslan sisaryhtiö Solar City, kiinalaiseen omistukseen siirtynyt Miasole ja suomalainen Virte Solar. Lähestymistapa voi kuitenkin olla maapallon rakennusteollisuuden valtavirtaa jo puolen vuosisadan päästä.

Aurinkokennopintaiset elementit ovat jo joitakin kilpailijoitaan, kuten marmoria ja graniittia, halvempia, ja niiden hinta laskee tulevaisuudessa merkittävästi tuotannon kasvun myötä. Kaikkein suurimmat mahdollisuudet liittyvät kuitenkin korjausrakentamiseen. Tulevaisuudessa vanhan katon päälle tai seiniin liimattava ohutkalvoinen aurinkopaneelikate saattaa korvata vanhanaikaiset katto- ja julkisivuremontit. Silloin kun tällaisten asennusten hinta laskee vanhanaikaisten remonttien kustannusten alle, myös sähköntuotannon laskennalliset kustannukset putoavat nollan alapuolelle.

                   *                   *                   *

Useilla taloilla tulee pian olemaan kellareissaan isoja akkupattereita. Litiumakkujen kilowattituntihinta on viimeisten kymmenen vuoden aikana laskenut noin 14 prosentin vuosivauhdilla. Tämäkin luku on harhaanjohtava, koska latauskertojen määrä on samalla kasvanut parista sadasta jopa reiluun kymmeneen tuhanteen.

Viime vuosina myös niin sanottujen termoelektristen parien eli lämpösähkökennojen hinnat ovat alkaneet tulla alas häkellyttävällä vauhdilla. Termoelektrinen pari on puolijohdekenno, joka muuttaa lämpötilaeroja sähköksi.

Tallinnassa syntynyt Thomas Seebeck kehitti ensimmäisen version jo vuonna 1821, mutta korkea hinta haittasi pitkään tekniikan leviämistä. Nyttemmin tilanne on muuttunut, ja lämpösähkökennot saattavat pian muuttaa suomalaisen energiantuotannon kenttää vielä enemmän kuin aurinkopaneelit. Veikkaisin, että useimpien suomalaisten tulisijojen yhteyteen on jo tämän vuosisadan puolivälin paikkeilla asennettu myös sähköä tuottava elementti.

                   *                   *                   *

Suurimmat mahdollisuudet liittyvät kuitenkin piioksidiaerogeelin (silica aerogel) halpenemiseen. Se on paras tunnettu lämpö-, ääni- ja paloeriste sekä tehokkain tunnettu iskunvaimennin, kaikki samassa paketissa. Vahvistetusta piioksidi-aerogeelista (X-aerogel) voidaan tulevaisuudessa rakentaa myös Suomen olosuhteissa erittäin lujia mutta tavattoman kevyitä, home- ja paloturvallisia passiivitaloja.

Suomessa voisi olla erityisen kannattavaa kehittää vanhojen seinien tai kattojen päälle kiinnitettäviä ohuita elementtejä, joissa olisi sekä sähköä tuottava pinta että jokunen sentti piioksidiaerogeeliä. Tällöin remontti parantaisi myös rakennuksen lämpöeristystä, homevaurioita torjuvalla tavalla.

Risto Isomäki

Tieteiskirjailija Risto Isomäki on kirjoittanut lukuisia teoksia ja artikkeleita, joiden aiheina ovat ympäristö, globalisaatio ja kehitysmaakysymykset. Hänen tieteisromaaninsa Sarasvatin hiekkaa oli Finlandia-palkintoehdokas. Isomäki asuu Helsingin Malmilla.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 11/2017.

Luitko jo?