Uudet lapsiperheet ratkaisevat Nurmijärvi-ilmiön kohtalon

Sekä tilastotiedot että kaupunkien profiilin nostaminen ovat nostaneet kaupunkikeskustelun politiikan etusivulle. Kaupunkipolitiikka jakaa tutkijoita ja poliittista kenttää. Suuret kaupungit kaipaavat valtiolta enemmän kaupunkipolitiikkaa. Perinteinen käsitys keskustasta pakenevista lapsiperheistä on romuttumassa.

Uusi selvitys kertoo, että lasten määrä Helsingin kantakaupungissa kasvaa, mikä on tulkittu yhdeksi osoitukseksi Nurmijärvi-ilmiön, ellei kuolemasta niin ainakin, pienenemisestä.  Se on yksi tervetullut yksityiskohta kaupunkien puolesta puhujille. Suuret kaupungit vaativat enemmän huomiota valtion päätöksenteossa.

Kaupungistumisen kiihtyminen on kansainvälinen trendi, ja Suomessakin siitä on käyty keskustelua jo useita vuosia.

Hallituspuolueista kokoomus ja keskusta ovat kaupunkikeskustelussa selkeästi eri puolilla.

Keskustalaispoliitikot pääministeri Juha Sipilää myöten ovat tehneet julkisuudessa selväksi vastenmielisyytensä keskittymiskehitystä kohtaan. Kokoomuksessa on kaupunkien ryhtiliike henkilöitynyt Helsingin pormestariin Jan Vapaavuoreen.

Kaupunkipolitiikka on suuressa määrin valtapolitiikkaa, jossa puolueet kilpailevat valta-asemista. Kokoomuksella on enemmän valtaa keskuskaupungeissa ja keskustalla taas on vahvempi kannatus keskuskaupunkeja ympäröivissä maaseutukunnissa, mikä tuo sille enemmän valtaa maakuntien päätöksenteossa kuin niiden keskuskaupungeissa.

Siksi kokoomus ajaa kaupunkien aseman korostamista ja esimerkiksi kasvupalveluissa kaupungeille enemmän valtaa ja vähintään maakunnille mahdollisuutta sopia työnjaosta keskuskaupunkien kanssa. Keskusta taas pitää kiinni asioiden keskittämisestä maakunnille.

Lapsiperheet indikaattorina

Lapsiperheillä on merkittävä rooli keskustelussa kaupunkipolitiikasta. Kehyskuntien tärkeä argumentti on ollut se, että lapsiperheet joka tapauksessa hakeutuvat väljempiin paikkoihin. Kaupungeissa taas herkästi tulkitaan merkkejä tämän trendin kääntymisestä.

Lasten määrä ja osuus on Helsingissä vaihdellut vuosikymmenten aikana, mutta viimeisen kymmenen vuoden aikana määrä on ollut tasaisessa kasvussa ja myös osuus on alkanut kasvaa.

15-vuotiaita ja sitä nuorempia lapsia on Helsingissä lähes 100 000 eli 15 prosenttia väestöstä. Lasten määrä on myös kasvanut tasaisesti viimeiset kymmenen vuotta. Lapsia on kaupungissa tällä hetkellä enemmän kuin kertaakaan 1970-luvun puolenvälin jälkeen.

Lasten sekä määrää että osuutta keskuskaupungeissa ja erityisesti Helsingissä on selitetty taloustilanteella. Nousukaudella muuttoliike keskuskaupungeista kehyskuntiin on vilkastunut ja laskukausina hidastunut. Lasten osuus alkoi laskea kun naapurit ja kehyskunnat alkoivat kasvaa.

Laajamittainen Nurmijärvi-ilmiö alkoi vuosituhannen taitteessa. Lapsiperheet muuttivat yhä kauemmas.

Kasvava vähemmistö kaipaa kaupunkeihin 

Suhdanteet nähdään osaselityksenä myös nyt, mutta sen lisäksi puhutaan uudesta urbaanin asumisen trendistä.

Sitä tukee muun ohella tieto siitä, että Helsingissä ensimmäistä kertaa viiteenkymmeneen vuoteen merkittävä osa lasten lukumäärän kasvusta tulee vanhasta talokannasta sekä täydennysrakentamisalueilta.

Helsingin yliopiston kaupunkimaantieteen professori Mari Vaattovaara on eri yhteyksissä pyrkinyt hillitsemään innokkaimpia johtopäätöksiä väestömuutoksista. Hän sanoo, että vain pienelle osalle väestöä kerrostalo on asumisen ihannemuoto vaikka moni onkin päätynyt sellaisessa asumaan.

Hän tunnistaa kuitenkin trendin muutoksen. Hän toteaa, että se vähemmistö, joka haluaa asua kantakaupungissa, on kasvanut selvästi.

– Kaupungit ovat siistiytyneet kaikkialla elävämmäksi ja asuttavammaksi alueeksi Suomessa kuten useissa muissakin maissa, ja asuminen valtaa yhä enemmän tilaa.

– Lapsia on enemmän ja samalla kysyntää lapsiperheiden palveluista kuten leikkipuistoista.

– Myös sosiaalinen ympäristö, jossa kavereita on lähellä, on vahvistunut ja se osin vahvistaa alueiden haluttavuutta.

Vaattovaara pitää myös selvänä, että kun Helsingin seutu kasvaa noin kolmen kunnan verran vuodessa, myös pienen niemen haluttavuus kasvaa vahvasti kaikkien väestöryhmien keskuudessa, myös lapsiperheiden.

Silti hän varoisi tekemästä kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä.

Hän muistuttaa, että Suomi on kärsinyt jopa kymmenen vuotta lamasta ja taantumasta, ja on sen aikana jäänyt jälkeen naapurimaista ja isosta osasta Eurooppaa.

Kaupunkimaisuus vetoaa kehyskunnissakin

Kaupunkitutkija Timo Aro on todennut tutkimuksissaan, että finanssikriisin ja vuoden 2008 jälkeen seitsemän suurimman kaupungin muuttovoitot ovat kasvaneet ja kehyskuntien laskeneet.

Aro arvelee, että Nurmijärvi-ilmiö vahvistuu talouden piristyessä, mutta ei nouse aiemmalle tasolle ja kohdistuu aiempaa harvempiin kuntiin.

Hän arvelee, että kehyskuntien kesken tapahtuu voimakasta hajontaa, jossa etuja ovat sijainti, liikenneyhteydet, keskusta-alueen elävyys ja kaupunkimaisten piirteiden korostuminen. Hän siis uskoo, että myös kehyskunnista haetaan kaupunkimaisia piirteitä eikä pelkkää väljää asumista.

Ihmisillä ei yhtenäisiä asumistoiveita

Aktiivisimmillaan kaupungistumiskeskustelu oli, kun Helsingin uusi yleiskaava oli käsittelyssä. Monet kaupunkitutkijat pitivät Helsingin suunnitelmia ylimitoitettuina ja vetosivat siihen, että suomalaiset edelleen haluavat asua väljästi pientaloissa ja että Nurmijärvi-ilmiön hiipuminen on vain normaali vaihe, joka johtuu laskusuhdanteesta. Tästä on tilastollista näyttöä.

Helsingin kasvun puolustajilla on tarjolla erityisesti kaksi argumenttia. Ensinnäkin viitataan siihen, että ihmiset ovat valmiita maksamaan asunnoista kaupunkikeskustoissa enemmän kuin haja-alueilla. Jos ihminen on valmis asumaan ahtaammin kaupunkikeskustassa tai maksamaan enemmän asumisesta, hän aivan ilmeisesti haluaa asua keskustassa.

toiseksi haluttiin romuttaa ajatus siitä, että ihmiset asumistoiveineen olisivat jokin yhtenäinen ryhmä.

Helsingin silloinen apulaiskaupunginjohtaja, nykyinen apulaispormestari Anni Sinnemäki on huomauttanut, että Helsingin kantakaupunkiin rakennetaan asuntoja niille, jotka siellä haluavat asua ja että se ei mitenkään estä halukkaita asumaan omakotitaloissa väljemmillä alueilla.

 

Timo Aron raportti Onko Nurmijärvi-ilmiöllä paluuta on luettavissa täällä.

 

Helsingin Kvartti-verkkolehden artikkeli Lasten määrän kasvu keskittyy nyt kantakaupunkiin on luettavissa täällä