Miten me pystymme valitsemaan?

Jos valinnanvapaus sosiaali- ja terveydenhuollossa toteutetaan, kansalaiset saavat paremmat mahdollisuudet valita palveluntuottaja. Mutta onko meillä käytettävissämme sellaista tietoa, josta käy ilmi tuottajista paras?

– Helppoa se ei ole. Sote-uudistus toteutetaan ilman laatumittareita, sanoo pörssiyhtiö Pihlajalinnan lääketieteellinen johtaja Kimmo Saarinen.

Lokakuussa julkaistussa valinnanvapautta koskevassa lakiesityksessä on vain joitakin yleisluontoisia viittauksia hoidon laadun mittaukseen. Leikkausten osalta laatukriteerit tulee määritellä vuoden 2017 loppuun mennessä lakiesityksen perustelujen s. 31 mukaan. Selviä perusterveydenhuollon laadun mittareita koskevia ohjeita ei kuitenkaan ole sen paremmin lakiesityksessä kuin perusteluissakaan.

– Terveydenhuollon kilpailutuksessa laadun huomioiminen on tähän saakka jäänyt varsin vähälle. Julkisen sektorin hankintapäätöksissä hinta on usein ratkaissut. Laadun tulkinta on valitettavasti toisinaan johtanut markkinatuomioistuimeen. On vaikea nostaa esiin laatuargumentteja, jos yhteisiä kriteerejä ei ole. Niin se on ollut, ja on suuri vaara, että niin käy myös sote-uudistuksen jälkeen, Saarinen arvioi.

Sisäisiä mittareita

Monet sote-palveluntuottajat, niin yksityisen, julkisen kuin kolmannenkin sektorin, kehittävät nyt sisäisiä laatumittareita. Kuusi suurinta kaupunkia (Espoo, Helsinki, Oulu, Tampere, Turku ja Vantaa) osallistuu EU-rahoitteiseen 6Aika-innovaatioprojektiin. Tavoitteena on kehittää uusia tapoja hyödyntää asiakkailta ja potilailta saatua palautetta julkisissa palveluissa, esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollossa. Yksinkertaisin palaute tulee Happy-or-not -laitteista vastaanottojen ovella, mutta paljon palautetta saadaan myös puhelimitse, sähköpostitse ja postitse.

– Helsingin kaupunki saa vuosittain 55 000 yksittäistä palautetta asukkailta. Niistä vain osa koskee sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Tästä massiivisesta tietomäärästä pitäisi louhia tärkeimmät, joita voidaan sitten käyttää palvelujemme laadun kehittämisessä, Helsingin kaupungin projektipäällikkö Heli Rantanen sanoo.

Pirkko Excell on erityissuunnittelijana Helsingin kaupungin osallisuus- ja vuorovaikutusyksikössä. Hän on mukana kehittämässä mittareita selvittämään sitä, miten tyytyväisiä asiakkaat ja palvelunkäyttäjät ovat sosiaali- ja terveyspalveluihin. Vanhustenhuollossa selvitetään esimerkiksi sitä, millainen tunne asiakkaalle jää kodinhoitajan käynnistä. Toinen tärkeä mittari on hoidon saatavuus: jonotusajat, etäisyydet jne.

– On selvää, että meidän on kehitettävä laatumittareita, kun kilpailu kovenee. Yksityiset sosiaali- ja terveydenhuollon yritykset markkinoivat palvelujaan ja ”benchmarkkaavat”. Meillä täytyy olla samanlaista dataa. Tähän asti julkinen sektori ei ole ollut tarpeeksi hyvä markkinoinnissa, Pirkko Excell toteaa.

Kolmannen sektorin pienet ja suuret toimijat ovat saman haasteen edessä. Folkhälsan kuuluu vanhustenhuollon laadunmittauksen edelläkävijöihin. Folkhälsan testasi vuonna 2000 ensimmäisten laitosten joukossa Suomessa standardisoituja laatukriteerejä kansainvälisen RAI-arviointijärjestelmän mukaisesti yhteistyössä THL:n kanssa.

– Vuonna 2004 RAI-työväline otettiin käyttöön kaikissa vanhustenhuollon yksiköissä. Olemme myös kehittäneet useita omia mittareita. Usein vanhukset ovat itse mukana määrittelemässä, mikä heidän mielestään on tärkeää ja mistä hyvä arki koostuu. Se auttaa meitä mittaamaan työmme vaikutuksia mielekkäällä tavalla. Luonnollisesti kieli on keskeinen laatutekijä. On tärkeää, että voimme palvella potilaitamme ja asiakkaitamme heidän omalla äidinkielellään, Folkhälsanin kehityspäällikkö Monica Niemi sanoo.

RAI-arviointijärjestelmää käytetään nykyisin monessa paikassa vanhustenhuollossa, minkä ansiosta eri hoitoyksiköiden toimintaa voidaan vertailla.

Valinnanvapautta ilman tietoa

Niin kauan kuin monet perusterveydenhuollon laatumittareista ovat sisäisiä ja niitä kehittävät yksittäiset palveluntuottajat, asiakkaiden ja palvelunkäyttäjien näkökulmasta yksi ongelma on edelleen olemassa. Kun valtakunnallisia vertailukelpoisia kriteerejä hoidon lääketieteellisille tuloksille ja eri hoitotoimenpiteille ei ole, asiakkaan on vaikea perustaa hoitopaikan valintansa tietoon.  Kaikki palveluntuottajat pyrkivät tietenkin esiintymään kaikkein parhaana.

– Palvelujen saatavuudesta tulee varmaankin yksi mitattavista laatukriteereistä, sillä on suhteellisen helppo mitata objektiivisesti, kuinka nopeasti vastaanotolle pääsee. Sen sijaan asiakaspalautteet eivät ole järin hyvä mittari. Subjektiiviset kokemukset ovat tärkeitä, mutta ne eivät kerro kovin paljon siitä, miten hyvin potilas paranee leikkauksesta muiden hoitoyksiköiden potilaisiin verrattuna, Pihlajalinnan Kimmo Saarinen sanoo.

– Jotta sote-uudistus onnistuisi, sosiaali- ja terveydenhuollossa on kehitettävä hyviä mittareita. Jonkun muun pitäisi määritellä mittarit, jotta kaikki palveluntuottajat olisivat samalla viivalla ja jotta niitä voisi vertailla keskenään. Tämä olisi pitänyt tehdä jo kauan sitten.

Sote-uudistuksia on valmisteltu 15 vuotta, mutta edelleenkään vertailukelpoisia mittareita ei ole.

KIRJOITTAJA: BJÖRN SUNDELL

Kirjoitus on julkaistu aiemmin Kommuntorget-lehdessä.