Työterveyshuoltoa ja sotea sovitetaan yhteen
Johtaja Raija Volk kehoittaa tulevia maakuntien liikelaitoksia tuomaan vahvuuksiaan esiin. Kuvassa Kustavin terveysasema. (Kuva: Ville Miettinen)
Työterveyshuollon vaikutusta sote-keskusten asiakkuuteen ja maksettaviin korvauksiin pohditaan sosiaali- ja terveysministeriössä (STM). Asiassa nähdään ongelmia, eikä yhtä selvää ratkaisua ole.
Ihmisten yhdenvertaisuuden näkökulmasta työterveyshuollon asiakkaita ei voida sulkea pois sote-keskuksista jatkossakaan, kirjoittaa STM:n johtaja Raija Volk blogissaan. Samalla hän tarkastelee asiakkaiden valikoinnin ja kaksoislaskutuksen riskiä.
”Julkisuudessa on kyselty, miten sote-keskusten palveluntuottajien korvauksissa otetaan huomioon myös työterveyshuoltoa käyttävät asiakkaat. On arvioitu, että tämä voi johtaa kaksoislaskutukseen ja maakunnan kulujen kasvuun”, hän kirjoittaa.
Volkin mukaan on ongelma, jos tuottajat alkavat aktiivisesti suunnata asiakashankintaansa vähän palveluja käyttäviin ryhmiin.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Markkinoinnin suuntaaminen on helppoa erityisesti silloin, kun palveluntuottaja tuottaa sekä työterveyspalveluja että maakunnan rahoittamia palveluja, Volk huomauttaa.
Sote-keskuksilla voi olla kiusaus houkutella juuri heitä asiakkaikseen. Heistä saa korvauksen, mutta he eivät juuri käyttäisi palveluja.
”Asiakkaiden valikointi on kuitenkin pyrittävä estämään tekemällä paljon palveluja tarvitsevasta asiakkaasta kannattava tuottajalle. Maakunnan maksamilla korvauksilla voidaan ohjata tuottajien toimintaa, kirjoittaa Raija Volk.
Hän kuitenkin myöntää, että ei ole olemassa yksittäistä hyvää ratkaisua valikoinnin poistamiseen.
Työterveyshuollolla tärkeä tehtävä
Volk muistuttaa, että työterveyshuollon palvelut eivät kata kaikkea sairaanhoitoa. Työterveyshuollon kattavuudessa on myös eroja. Siksi työterveyshuollon asiakkaita ei voi sulkea pois sote-keskuksista.
On ehdotettu työterveyshuollon laajamittaisen sairaanhoidon vähentämistä. Volk ei lämpene ajatukselle.
”Työterveyshuoltoa ja siitä maksettuja Kela-korvauksia ei kuitenkaan voida täysin rinnastaa julkisesti järjestettyihin palveluihin. Työterveyshuollosta työnantajalle maksettavat Kela-korvaukset rahoitetaan työtulovakuutuksesta, jota kerätään työnantajan sairausvakuutusmaksuna ja työntekijöiltä päivärahamaksuna, toisin sanoen rahoitus on korvamerkittyä.”
Edelleen hän muistuttaa, että työkyvyn tukeminen on olennainen osa työterveyshuoltoa ja läheinen yhteys sairaanhoitoon auttaa siinä.
Työterveyshuollon asiakkaista pienempi korvaus
Lausunnolla olevassa valinnanvapausmallissa sote-keskusten saamien korvausten pääosa muodostuisi kiinteästä asiakaskohtaisesta riskipainotetusta kapitaatiokorvauksesta. Asiakkaan ominaisuudet siis vaikuttaisivat tuottajan saaman korvauksen suuruuteen.
Korvaus maksettaisiin myös niistä asiakkaista, joilla on mahdollisuus käyttää työterveyshuollon sairaanhoitopalveluja. Koska työterveyshuollon asiakkaat oletettavasti käyttävät maakunnan sote-keskusten palveluja keskimääräistä vähemmän, tarkoitus Volkin mukaan on, että maakunta maksaisi näistä asiakkaista pienemmän korvauksen tuottajalle. Vastaavasti vanhemmista ja sairaammista asiakkaista saisi suuremman korvauksen.
– Kokemusten perusteella tärkeintä on muistaa, että tuottajien korvausmallia on kehitettävä ja korjattava jatkuvasti. Yhtä täydellistä korvausmallia ei ole, vaan mallissa on pyrittävä tasapainoisesti ja joustavasti ottamaan huomioon tavoitteet ja erilaiset olosuhteet. Siksi valinnanvapauslainsäädännöstä on pyritty tekemään ennen kaikkea mahdollistava, Volk kirjoittaa.
Koskee suurta osaa kansalaisia
Työterveyshuollon sairaanhoidon vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat noin 440 miljoonaa euroa.
Työterveyshuolto koskettaa merkittävää osaa suomalaisista. Työterveyshuollon sairaanhoidon piirissä on 1,7 miljoonaa ihmistä. Vastaanottokäyntejä heille kertyy vuosittain yhteensä 4,8 miljoonaa ja kustannukset asiakasta kohti vuonna 2015 olivat noin 257 euroa.
Kuntien sote-keskusten vastaavien palvelujen menot ovat olleet keskimäärin noin 360 euroa asukasta kohti. Tosin ne palvelut ovat useimmiten työterveyshuollon sairaanhoitoa laajempia.
Julkinen sektori markkinoimaan
Volk katsoo, että vastasuudessa tulevien maakuntien pitää markkinoida palvelujaan.
– Julkiset palveluntuottajat ovat perinteisesti tiedottaneet palvelutarjonnastaan lähinnä viranomaisen tavoin, eivätkä ole yksityisten lailla markkinoineet tai hankkineet aktiivisesti asiakkaita. Valinnanvapausmallissa maakuntien liikelaitosten pitäisikin uudistaa rohkeasti toimintaansa ja tuoda vahvuuksiaan esille.
