"Pitääkö Uudenmaan 300 miljoonasta olla huolissaan?" – Vehviläinen: Sote-uudistuksen riskit riippuvat maakunnista
Sote-palveluiden kohtalo riippuu tulevista maakunnista ja maakuntavaltuustoista, kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläinen kirjoittaa valtiovarainministeriön sivulla.
Vehviläinen otti tiistaina kantaa Uudenmaan maakuntavalmistelun hankejohtaja Markus Syrjäsen riskianalyysin herättämään keskusteluun.
Syrjäsen analyysin mukaan Uudellamaalla tulee varustautua sote-uudistuksen ensimmäisenä toimintavuonna noin 300 miljoonan euron alijäämään. Paine kasvaa 2020-luvun kuluessa.
Uudenmaan päättäjät ovat huolissaan siitä, että uudistus johtaa jätti-irtisanomisiin ja vaarantaa helsinkiläisten peruspalvelut.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Pitääkö Uudenmaan 300 miljoonasta olla huolissaan? Kyllä siltä osin, että riskianalyysi on erityisen tärkeää pitää mielessä maakunnan omassa muutosvalmistelussa, Vehviläinen kirjoittaa.
Vantaan kaupunginjohtaja epäili Helsingin Sanomissa 18. maaliskuuta, että jos sote-rahat loppuvat maakunnilta, laskun maksavat kunnat. Niin ei ole tapahtumassa, Anu Vehviläinen sanoo Kuntalehdelle.
– Hallituksella ei ole minkäänlaista suunnitelmaa eikä aietta, että kuntien valtionosuuksia ryhdyttäisiin leikkaamaan. Rahoitus tulee valtiolta. Ei missään ole sellaista sanottu, että kunnat rahoittaisivat muutoskustannuksia. Tämä keskustelu on hyvin erikoista.
Vehviläisen mukaan puurot ja vellit ovat menneet sekaisin julkisessa keskustelussa.
– Rahoitus ei ole leikkautumassa, mutta riskit on valmistelussa huomioitava. Monet näistä riskeistä sisältyvät nykyäänkin kuntien toimintaan.
Ministerin mukaan maakuntien on onnistuttava järjestämään hallintonsa, toimintatapansa ja ICT-uudistuksensa mahdollisimman kustannustehokaasti. Myös hallituksen ja eduskunnan on huomioitava riskit ja siten mahdollistettava uudistuksen onnistunut toimeenpano.
– On syytä korostaa sitä, että uudistuksen taloudellinen tavoite on kustannusten kasvun hillintä tulevalla vuosikymmenellä. Tämä tarkoittaa sitä, että maakuntien on onnistuttava kehittämään toimintaansa nykyistä 190 sote-järjestäjää paremmin, Vehviläinen kirjoittaa.
Jos maakunnat onnistuvat, palveluja ei tarvitse heikentää.
Oltakoonpa mitä mieltä tahansa, soteuudistuksessa on monia kysymysmerkkeä ja edelleen pelkään löytyvän yllättäviä sudenkuoppia. Jo nyt maaseudulla ja seutukuntakeskuksissa lyhennetty eri vastaanotto- ja palveluaikoja, jotka eivät oikein sovellu työssäkäyville.
Edelleen on käytännön tosiasia, että lasten korvakivut ja muut sairaudet tulevat esille iltaisin ja aikoina, jolloin vanhemmilla olisi tilaisuus viedä lasta parhaiten hoitoon tai tutkimuksiin. Mutta silloinpa lähipalvelut saattavatkin olla kiinni. Soteuudistus tulevina vuosina seuraavalla valtuustokaudella tuo lähipalveluita yksi kunta kerrallaan ”pölkylle”, jotta se olisi vain yksittäinen kapinallinen ja ei saisi enempi maakunnnan(keskuksen) etua ajavassa maakuntahallituksessa tukijoita.
Seuraavaksi voidaan sitten karsia palveluita yhdenmukaisuuden perusteella muualtakin, kun tuoltakin on jo karsittu. Kulut ja kustannukset tulevat kuitenkin tasapuolisesti kaikkien maksettavaiksi, olipa vielä nyt olevia lähipalveluita tai ei.
Uusimaa on jo erikoissairaanhoidon yhtenäinen maakunta n 1,7 miljoonalle ihmiselle. HUSin Palvelujen tuottaminen on taloudessa parantunut vuosittain n 2% jo monta vuotta peräkkäin. Esitetystä rahoituksesta puuttuvat kokonaan yliopistosairaalan opetuksen ja tutkimuksen kulut, lääkkeiden rahoitus, sairaalatiloille tuleva 6% tuottotavoite ja väestön kasvu.