Uudenmaan muutosjohtajat: Lisää valtaa maakunnille, kasvupalvelujen erillisratkaisu peruttava
Kuva Laura Saukkonen, Uudenmaan liitto.
Timo Aronkytö (vas) ja Markus Sovala muistiuttavat, että potilastietojärjestelmä Apotin puolen miljardin euron rahoitus on ratkaisematta.
Uudenmaan maakuntauudistuksen muutosjohtajat Markus Sovala ja Timo Aronkytö pitävät sote- ja maakuntauudistusta välttämättömänä. Sen sijaan he pitävät Uudellemaalle suunniteltua kasvupalvelujen erityisratkaisua, kuntayhtymää, tarpeettomana, ja esittävät sen poistamista lakiesityksestä. Uudenmaan erityispiirteet kasvupalveluissa voidaan heidän mielestään hoitaa kaavaillun allianssimallin puitteissa.
Sote- ja maakuntauudistuksen täytäntöönpanossa he vaativat maakunnille lisää päätösvaltaa.
Sovala ja Aronkytö olivat viime viikolla kuultavana eduskunnan valiokunnissa. He ovat laatineet muistion esittämistään näkemyksistä. Yksi oleellinen näkökohta on maakuntien vallan lisääminen toteutuksessa, koska maakunnat, niiden olosuhteet ja valmistelutilanteet poikkeavat ratkaisevasti toisistaan.
Myös muitten maakuntien maakuntajohtajat ja muutosjohtajat korostivat maakuntien erojen huomioonottamista yhteisessä kirjelmässään maaliskuussa.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Suuret kaupungin korostaneet rooliaan
Kasvupalveluilla tarkoitetaan erityisesti nykyisiä valtionhallinnon elinkeino- ja työvoimapalveluja. Muissa maakunnissa ne siirtyvät maakuntien vastuulle. Kunnat ja varsinkin suurimmat kaupungit ovat korostaneet omaa rooliaan kasvupalveluissa. Toteutetut kokeilut ovat osoittaneet, että kunnilla on annettavaa erityisesti työllisyyden hoidossa. Kasvupalveluihin liittyy olennaisesti kaavoitus, joka on kuntien toimivallassa.
Kasvupalvelujen erillisratkaisu on ainoa, mihin hallitus on suostunut keskustelussa pääkaupunkiseudun ja Uudenmaan erityisolosuhteista. Sitä ovat vaatineet erityisesti pääkaupunkisedun kunnat. Myös maan muut suuret kaupungit olisivat sellaisen halunneet, mutta eivät ole saaneet hallitusta heltymään. Jonkinlaiseksi kompromissiksi on kehitetty allianssimalliksi kutsuttu ratkaisu, jonka sisältö ei ole vielä kunnolla muotoutunut.
Tarpeeton monimutkaistus
Sovalan ja Aronkydön muistion mukaan sote-uudistuksen yhteydessä hallintoa voidaan rationalisoida purkamalla valtion piirihallinto ja siirtämällä sen tehtävät maakunnille. Valtion tehtävien siirto maakunnille on uudistuksen mittakaavassa heidän mielestään suhteellisen selkeä tehtävä eikä siihen liity hallitsemattomia riskejä. Maakunta tulee valtion tilalle kuntien yhteistyökumppaniksi.
”Uudenmaan osalta esitetty kasvukuntayhtymä on nähdäksemme tarpeeton monimutkaistus suhteellisen selkeään valtakunnalliseen perusmalliin” muistiossa todetaan.
Sen mukaan kuntayhtymä olisi uusi, pääosin tarpeeton hallinnontaso. Alueen elinvoimaa edistäisi jatkossa valtio, maakunta, maakunnan laajuinen kuntayhtymä ja kunnat, mikä tekisi tarpeellisesta yhteistyöstä tarpeettoman haasteellista.
Perustuslaki ehkä taas vastaan
Sovala ja Aronkytö viittaavat myös mahdollisiin perustuslaillisiin ongelmiin, joita voi syntyä, kun Uudellamaalla työvoimapalvelut tulevat erillisrahoituksen kohteeksi ja kun niiden toteuttaminen ei ole suoran demokraattisen kontrollin piirissä kuten muualla maassa. Lisäksi he näkevät käytännön ongelmia rakennelman järjestämisessä.
Uudenmaan muutosjohtajien muistiossa kiinnitetään huomiota myös aikatauluongelmiin:
”Lopullinen tieto siitä syntyykö suunniteltu kasvukuntayhtymä vai ei, voidaan saada vasta vuoden 2019 alkupuolella – – . Tämä aiheuttaa merkittävän aikatauluhaasteen maakuntavalmistelulle, ml. ICT ja voi vaarantaa palveluiden jatkuvuuden vuodenvaihteessa 2019/2020.”
He muistuttavat, että kolmasosa Suomen työvoimapalveluista toteutetaan Uudellamaalla.
Tehostaminen ei vaikuta alkuvaiheessa
Sovala ja Aronkytö katsovat, että Uudenmaan rahoitusvajaus sote- ja maakuntauudistuksen alkuvaiheessa on suuruusluokaltaan julkisuudessa esiintynyt 300 miljoonaa euroa, jossa heittoa voi olla sata miljoonaa jompaan kumpaan suuntaan. Laskelmat tarkentuvat koko ajan.
He korostavat Uudenmaan vaikeuksia, mutta arvioivat, että talouden haaste voi olla ylivoimainen muuallakin.
Sovala ja Aronkytö huomauttavat, että toiminnan tehostaminen ei mitenkään ehdi vaikuttaa vielä 2012–2021.
Jostain löydettävä Apotin 0,5 miljardia
Uudenmaan erityispiirteisiin kuuuu myös ICT.
”Uusimaa on maakunnista ainoa, jolla tulee olemaan jo alkuvuosina käytössä yhtenäinen potilastietojärjestelmä (Apotti). Siten Uudellamaalla on tietopohjaisen integraation osalta muita maakuntia paremmat etenemisedellytykset”, muutosjohtajat kirjoittavat muistiossaan.
”Kääntöpuolena maakunta perii 2020-luvulle n. 0,5 mrd.€ menot järjestelmästä. Koska näitä menoja ei ole kuntien nykyisissä sote-budjeteissa.”
Muistiossa vaaditaan, että Apotin rahoitus on löydettävä jostakin, maakuntien rahoituslaki ei sitä kata.
Maakunnalle oikeus lykätä aloitusta
Menopaineita syntyy valinnanvapauden myötä toisaalta niin, että osa nykyisin julkista sektoria käyttävistä ihmisistä siirtyy yksityisten palveluntuottajien asiakkaiksi. Toisaalta julkisen palvelun maksuvelvoitteen piiriin tulee ihmisiä, jotka nykyisin eivät käytä julkisia sote-palveluja. Uudellamaalla heitä on 600 000.
Paineiden hallitsemiseksi Sovala ja Aronkytö ehdottavat maakuntavaltuustoille lisää päätösvaltaa erityisesti toteuttamisaikatauluun.
He esittävät, että maakuntavaltuustolle tulee säätää mahdollisuus lykätä valinnanvapauden aloittamista vuoden 2022 alkuun saakka asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin osalta.
Toiseksi maakuntavaltuustolla tulee heidän mielestään olla oikeus päättää asiakassetelin ja henkilökohtaisen budjetin käyttökohteet ottaen huomioon maakunnan taloudellinen tilanne ja asukkaiden palvelutarve.
Kolmanneksi he esittävät, että maakunnalla tulee olla oikeus säätää sote-keskus ‑markkinan avaamisen vauhtia taloutensa kantokyvyn puitteissa.
He huomauttavat myös, että valinnanvapaus edellyttää palvelujen tuotteistusta ja hinnoittelua, joiden valmistelu heidän mukaansa vie 1–2 vuotta tarvittavien päätösten syntymisestä. Maakunnat alkavat tehdä päätöksiä käytännössä vasta keväällä 2019.
