Kuntaministeri Vehviläinen: Kittilä-ratkaisu ei ollut helppo päätös
Lex Kittilän soveltaminen vahvistaa kunnallista itsehallintoa laajassa kuvassa, uskoo Anu Vehviläinen. (Kuva: VNK/Laura Kotila)
Kunta- ja uudistusministeri Anu Vehviläisen, kesk., mukaan puuttuminen kunnalliseen itsehallintoon Kittilän kohdalla ei ollut helppo ratkaisu. Ratkaisun mahdollisti kuntalain niin sanottu Lex Kittilä -pykälä. Pykälä tuotiin lakiin Vehviläisen allekirjoittamana ja sitä käytettiin historiallisesti ensimmäisen kerran hänen ministerikaudellaan.
Sen käyttö on herättänyt voimakasta vastustusta Kittilän kunnan luottamushenkilöissä. Vielä toukokuussa Kittilän kunnan virallisessa lausunnossa pohdittiin, onko Lex Kittilän käyttäminen todella perustuslain mukaista.
– On tämä hyvin poikkeuksellista menettelyä. Kuntaministerille ei ole helppoa puuttua kunnalliseen itsehallintoon. Mutta kun lainsäädäntö on voimassa, koen velvoittavana oman virkatyöni kannalta, että lain mukaan mennään, Vehviläinen sanoo Kuntalehdelle.
Vehviläinen korostaa, että Lex Kittilä ei ole helppoa lainsäädäntöä. Valmisteluvaiheessa lakiesityksen syynäsi myös eduskunnan perustuslakivaliokunta.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
– Kyse on vaikeasta lainsäädännöstä kunnan itsehallinnon kannalta, yksittäisen luottamushenkilön kannalta ja ministeriön kannalta. Korostan, että laki hyväksyttiin yksimielisesti eduskunnassa, Vehviläinen toteaa.
Kittilä on perinteisesti vahvasti keskustalainen kunta. Julkisuudessa on pohdittu, onko puolueyhteys hidastanut Kittilän asioihin puuttumista. Vehviläisen mukaan asiaa ei voi ajatella puolueen kannalta.
– Ei kuntaministeri voi ajatella lain noudattamista minkälaiset taustat itse kullakin valtuutetulla on.
Kyse myös uskottavuudesta
Ministeriö joutui turvautumaan Lex Kittilään loppuvuonna 2017, kun Kittilän valtuustossa ei tehty päätöstä syytettyjen siirtämisestä sivuun luottamustoimista ja vain yksi syytetyistä astui omatoimisesti syrjään.
Kaupunkineuvos Antti Rantakokon johtama selvitysryhmä, jonka VM asetti lain mukaan, esitti helmikuussa, että hyllyttäminen on välttämätöntä kunnan päätöksenteon uskottavuuden palauttamiseksi.
Kittilällä oli maaliskuussa ja vielä toukokuussakin mahdollisuus toimia itse päättämällä Rantakokon ryhmän esityksen mukaan.
Vehviläisen mukaan kyse on myös uskottavuudesta. Koko kuntakentällä on oltava tieto siitä, että kun kyse on vakavista syytteistä, miten silloin myös toimitaan.
– Se takaa parhaiten kunnallisen itsehallinnon laajassa mielessä myös tulevaisuudessa, ministeri näkee.
Hän muistuttaa, että Kittilän valtuustolla oli mahdollisuus tehdä itse ratkaisuja, ettei olisi menty valtiovarainministeriön ratkaisuihin luottamushenkilöiden pidättämisestä.
– Nyt on menty hankalamman kautta. Selvitysryhmä ja laki korostavat, että kunnassa voidaan itse tehdä päätöksiä.
– Jokainen syytteessä oleva on voinut itse harkita asiaa. Haluan korostaa, että valtiovarainministeriön päätös ei merkitse, että ottaisimme kantaa siihen, mitä luottamushenkilöiden kohtaan on esitetty syytteissä. Sen arviointi on tuomioistuimen tehtävä.
Juttua muokattu klo 15.35: Lisätty maininta, että eduskunnan päätös Lex Kittilästä oli yksimielinen.
Kyllä tässä ministeri ja ministeriö ja eräät kansanedustajatkin julkisissa kommenteissaan ovat tosi vakavasti syyllistyneet uhkailuun ja painostamiseen yksittäistä kuntaa ja kuntalaisten vapaissa vaaleissa valitsemia luottamushenkilöitä kohtaan. Minusta tältä kannalta ajateltuna ministeriön toiminta myös ylittää laillisuuden rajat; kautta aikain on Suomessa totuttu ajattelemaan että perustuslailliset ja demokraattisen järjestelmän turvaksi asetetut säädökset koskevat kaikkia tahoja.
Ei ministeriössä tai yksittäisellä ministerillä ole sen ”parempaa tietoa” keskeneräisistä oikeusprosesseista, ja tässäkin tapauksessa syntysyyt ovat olleet niiden julkista kohinaa paljon pienemmät, eikä muotoseikkojen perusteella jonkun päätöksen uudelleen käsittelyyn saattaminen vielä tarkoita sitä että jotakin RIKOLLISTA on tapahtunut tai tapahtumassa. Eli norsupyssyllä käydään hiiriä vastaan valtiovallan toimesta. Ei hyvä, ei oikeustajun mukainen, eikä välttämättä edes juridisesti kaikilta osin laillinen prosessi!
Kyllä tässä ministeri ja ministeriö ja eräät kansanedustajatkin julkisissa kommenteissaan ovat tosi vakavasti syyllistyneet uhkailuun ja painostamiseen yksittäistä kuntaa ja kuntalaisten vapaissa vaaleissa valitsemia luottamushenkilöitä kohtaan. Minusta tältä kannalta ajateltuna ministeriön toiminta myös ylittää laillisuuden rajat; kautta aikain on Suomessa totuttu ajattelemaan että perustuslailliset ja demokraattisen järjestelmän turvaksi asetetut säädökset koskevat kaikkia tahoja.
Ei ministeriössä tai yksittäisellä ministerillä ole sen ”parempaa tietoa” keskeneräisistä oikeusprosesseista, ja tässäkin tapauksessa syntysyyt ovat olleet niiden julkista kohinaa paljon pienemmät, eikä muotoseikkojen perusteella jonkun päätöksen uudelleen käsittelyyn saattaminen vielä tarkoita sitä että jotakin RIKOLLISTA on tapahtunut tai tapahtumassa. Eli norsupyssyllä käydään hiiriä vastaan valtiovallan toimesta. Ei hyvä, ei oikeustajun mukainen, eikä välttämättä edes juridisesti kaikilta osin laillinen prosessi!
Julkaiseeko Kuntalehti tällaista, tällä hetkellä vallankahvassa olevien toimia kritisoivaa mielipidettä jää nähtäväksi. Avoimmuuden ja kansalaisvaikuttamisen kannalta pitäisi julkaista.
kyllähän son lakia teidänkin noudatettava joten suut soukemmalle
Eiköhän tässä ennemminkin ole kysymyksessä ”maan tapa” pyörittää oikeusprosesseja lakimiesarmeijan toimesta veronmaksajien piikkiin, ei niinkään minkään ”lain noudattamisen valvonta”. Uskottavuutta tällainen ulkopuolisten tahojen pakkotoimin puuttuminen ei ainakaan lisää enempää ministeriötä kuin syyttäjälaitostakaan kohtaan.
Tässä kävi niin kuin olettaa saattoi!
VM:lle on esitetty on kuulemisissa validia tekstiä, jota on päätöksen perusteluissa tyrmätty. VM kantaa päätöksellään kunnalliselämän ja yksilöiden näkökulmasta vähintään maineriskiä. Riippumattomissa tuomioistuimissa päätöksen perustelut ja asianomaisten rikossyytteet osin tai kokonaan voi tulla hylätyiksi yhden jos toisenkin osalta! Pohja on jo pettänyt hissiyhtiön syytteen hylkäämisessä.
Ex- ja nykyisen kuntaministerin sekä parin professorin ja kuntaliiton edustajien arvovallasta on pelissä kysymys! Julkisuus – ennen mahdollisia syytteitä – heidän asiantuntemuksellaan leimasi luottamushenkilöiden päätöksenteon törkeäksi. Haastatteluissa uhkailivat ja varmemmaksi vakuudeksi toteuttivat lex Kittilän. Sitä lakia päätöksessä sovelletaan ennakkokäsityksen mukaisesti!
Ennennäkemätön ministeriön operaatio – kuntalain täydennys radikaali valtio/kunta -suhteen systeemin muutos! Lainsäädännön puitteet ovat näihin asti turvanneet kunnallisen itsehallinnon autonomian ja demokraattisen päätöksenteon uskottavuuden. Riippumattoman lainvalvonnan keinoihin lisättiin ministeriön hallinnollinen puuttumisen mahdollisuus – tavallisessa lainsäädäntöjärjestyksessä.
Poliittisesti johdettu ministeriö on päätöksellään kajonnut kunnan yleishallintoon ja vaaliviran autonomiaan. Luottamushenkilön aseman koskemattomuus on demokraattisen järjestelmän peruskalliota.
Luottamus riippumattomien tuomioistuinten ja oikeusviranomaisten toimintaan, rikosoikeudellisiin sanktioihin ja hallintolain esteellisyyden toteutumiseen on ministeriössä horjunut.
VM:n päätös sisältää kannanoton – yhdessä asiassa luottamushenkilön virheellinen menettely tekee vaalilla valitusta kelvottoman hoitamaan tehtäväänsä kunnan muussa päätöksenteossa. Siinä laajennetaan esteellisyyden ulottuvuutta; turvataan varsin abstraktia kuvittelemaa, ulkopuolisena kuntalaisten uskoa kuntansa päättäjiin ja nimetään se ”turvaamistoimenpiteeksi”.
Luottamushenkilön asemassa päätöksentekijä ensimmäisenä harkitsee omaa esteellisyyttään yksilöidyssä tilanteessa – asianomaisen väärä tahallinen ja tuottamuksellinenkin tulkinta on virkarikos. Valtuusto ja asianomaiset luottamushenkilöt ovat pitäneet riittävänä syytettyjen pidättymistä esteellisenä käsittelemästä syytteen alaisia asioita.
Valtuuston arvio oli päätös, jota olisi voinut muuttaa kunnallisvalituksesta hallinto-oikeus. Sen ylikäveli nyt hallinnollisesti VM! On ymmärrettävää, että kittiläläiset käyttävät kaikki oikeudelliset keinot kunnan ja oman maineensa palauttamiseen – julkisuus mukaan lukien!
Yleisen kunnalliselämän itsepuolustukseksi Kittilän luottamushenkilöiden oletetut valitukset voi hyvin katsoa. Päätöksenteon ja hallinnon luottamuksen ja uskottavuudenpuutteen arvion pitäisi olla itsehallinnon sisäisen asian. Sen menettämisen kriteereistä ei ole – tuskin voikaan olla – oikeudellista määrittelyä. Sen toteamiseksi on kuitenkin säädetty kansalaisten valvonnan keinot ja äänestäjien reaktio vaaleissa. Molemmat riippumattomia ratkaisijoita !
Oikeudellinen iso sotku lienee odotettavissa!