Maakunnissa pelätään pysähtyneisyyden aikaa soten lisävuoden takia – työntekijöiden motivaatio huolestuttaa
Pohjois-Karjalan maakunta oli valmis aloittamaan jo vuonna 2019. Nyt edessä oleva kahden ja puolen vuoden odottelu turhauttaa, sanoo Pohjois-Karjalan maakuntauudistuksen projektijohtaja Jarno Turunen. (Kuva: Ville Miettinen)
Maakunta- ja sote-uudistuksen siirtyminen vuodella eteenpäin tuo joihinkin valmisteluihin kaivattua lisäaikaa mutta toisaalta ilman lisävuottakin olisi pärjätty, arvioi Pirkanmaan maakuntauudistuksen projektijohtaja Jukka Alasentie.
Esimerkiksi maakunnissa valtavasti työtä teettävässä ICT-valmistelussa lisävuosi tuo väljyyttä.
Toisaalta pelkona on, miten valmistelussa mukana työntekijät motivoidaan ja miten he saavat virkavapaata varsinaisista töistään kunnissa tai kuntayhtymissä.
– Miten uudistuksen venyminen taas vuodella hoidetaan niin ettei se pysäytä valmistelua, Alasentie pohtii.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Samaa pohtivat muutoksen valmistelijat muuallakin. Pelkona on, että vuosia tehty tarmokas kehittäminen hidastuu tai jopa pysähtyy.
Useiden muutosorganisaatioissa valmistelun työntekijät ovat ”lainassa”, virkavapaalla työsuhteistaan sairaanhoitopiireistä, maakunnan liitoista, ja kunnista, pääsääntöisesti tämän vuoden loppuun.
– Nyt tarvitaan aika nopeasti valtiolta vastaus siihen, mitä tapahtuu tammikuussa 2019. Millä rahoitustasolla jatketaan, voidaanko tarjota työsuhteita, Alasentie sanoo.
Pysähtyykö kehitys?
Pohjois-Pohjanmaan sote-vastuuvalmistelija Sirkku Pikkujämsä sanoo, että henkilöstöään valmisteluun luovuttanet organisaatiot ovat yhä kriittisempiä, voivatko avainosaajat olla edelleen poissa vakituisista viroistaan.
– Miten valmistelussa mukana olevat henkilöt ja kantaorganisaatiot jaksavat sitoutua, kun arjenkin pitäisi kulkea ja toisaalta pitäisi tehdä laadukasta valmistelua, kun on kaksi ja puoli vuotta aikaa? Pikkujämsä kysyy.
Samaa pohtii Pohjois-Karjalan maakuntauudistuksen projektijohtaja Jarno Turunen.
– Maakunnissa, joissa sote-integraatio on jo tety, ihan turhaan jäädään odottelemaan kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Saman verran on jo valmisteltu, hän muistuttaa.
Pikkujämsän mukaan edessä on koko valmistelun uudelleen organisointi siinä mielessä, että on päätettävä, mitä tehdään nyt ja mitä jätetään pidemmälle.
– Arjen pitäisi kulkea ja vielä kehittyä. On iso pelko, että kun tuli yksi vuosi lisää aikaa, organisaatiot eivät kehitä, eivät investoi, eivät päivitä. Pelkona on pysähtyneisyys, ja toisaalta että uudet organisaatiot ei vie eteenpäin täydellä höyryllä.
– Yhteiskuntana meillä ei ole varaa pysähtyä, Pikkujämsä muistuttaa.
Pohjois-Karjala toivoo vaiheistusta ja aikaista aloitusta
Jarno Turunen elättelee yhä toiveita, että maakunta voisi aloittaa toimintansa jo 2020, jos sillä on täydet valmiudet aloittaa.
Pohjois-Karjalalla olisi valmius siihen, Turunen sanoo. Sotea on integroitu Siun sotessa ja maakunnan toimintoja, tehtäviä ja palveluja järjestetty muutenkin maakunnallisesta näkökulmasta jo hyvän aikaa.
– Tarvitseeko mennä hitaimman mukaan? On aika turhauttavaa jäädä odottelemaan yhtä lisävuotta, Turunen sanoo.
– Meillä oli valmius aloittaa jo vuonna 2019. Viime kesä oli pettymys, ja pelkään että nyt käy samalla tavalla, Turunen viittaa uudistuksen lykkääntymiseen jo vuosi sitten.
Myös hän kantaa huolta henkilköstön rekrytoinnista. Lisävuosi odotteluun merkitsee, että energiaa kuluu vuoden verran lisää muutoksen läpiviemiseen perustöiden ohessa.
Koska muutosvaiheista oikeisiin töihin pääseminen nopeuttaa synergiaetujen saavuttamista, laissa pitäisi olla mahdollisuus maakuntien vaiheittaiseen käynnistämiseen. Sellaista väläytettiin valinnanvapauteen ja pitäisi esittää myös maakuntien aloittamiseen, Turunen näkee.
– Se olisi iso juttu.
– Jos jäädään odottamaan että kaikki on valmista niin tehdään tätä vielä 2080-luvulla, kuten laulussa sanotaan.
Siltaustoimia välivaiheen yli
Yksi kantaorganisaatiostaan muutoksessa toimivista on Varsinais-Suomen muutosorganisaatiossa LAPE-kärkihankkkeen muutosagenttina toimiva Mikko Hulkkonen, joka on virkavapaalla Raision perhepalvelujen johtajan virastaan.
LAPE-valmistelun alkaessa vuonna 2016 näkymä oli, että maakuntaan siirrytään vuoden 2019 alussa, Hulkkonen sanoo. Tähän jo viime kesä toi yhden lisävuoden.
Konkreettisesti nyt uusi lisävuosi näkyy hankkeessa kehitetyn työkalun käytössä.
– Olemme esimerkiksi kehittäneet lapsiperheiden avuksi Pyydä apua -nappia; joka mahdollistaa avun pyytämisen yhden kanavan kautta. Oli ajatus että siirretään se 27 kunnan erikseen ylläpitämästä toiminnasta yhteisesti ylläpidetyksi. Siihen pitää konkreettisesti löytää välivaiheen siltaustoimet.
Hulkkonen muistuttaa, että maakuntauudistukseen kohdistuu positiivisia odotuksia erityispalveluissa.
– Lastensuojelun osalta on kentällä kova toive edetä yhteisiin toimintakäytäntöihin. Sitä yhdistymistä tavallaan odotellaan. On myös positiivista painetta siihen, että voitaisiin jo yhdistää voimia.
Raisio keskittyy oman toiminnan kehittämiseen
Hulkkosen kantaorganisaatiossa Raision kaupungilla sosiaali- ja terveysjohtaja Juha Sandberg ei näe ongelmana, jos Hulkkosen tehtävän kaltaisissa tehtävissä osaajat jatkavat aiottua pidempään – kunhan valtio järjestää rahoituksen.
– Jos ei mitään tapahdu, sijaisuusjärjestelyt purkautuvat ja työntekijät palaavat omiin tehtäviinsä.
Ongelmallinen tilanne on erityisesti lyhyissä sijaisuuksissa ja työsopimuksissa, jos oman toimen ohella pitää osallistua valmisteluun, Sandberg sanoo.
– Valmistelu voi tulla hoidettua heikosti ja oma työ tulee hoidettua heikosti. Ei se toimi, että yrittää tuplata työmäärää.
Sote-maakunnan aloitus vasta aikaisintaan vuonna 2021 tuo helpotuksen ensi vuoden talousarvion laatimiseen, Sandberg muistuttaa.
– Sitä ajatellen oli hyvä, että saatiin joku päätös saatiin aikaiseksi. Ensi vuoden talousarvio voidaan tehdä vain omista lähtökohdista. Jos maakuntaan olisi menty 2020, ensi vuosi olisi ollut jo todellista muutoksen aikaa.
Sandberg sanoo, että vauhtia ja vaaratilanteita on soten uudistamisessa nähty jo niin pitkään, että mikään ei enää yllätä.
– Raisiossa lähtökohta on ollut koko ajan kehittää omaa toimintaa. Sen saaminen mahdollisimman hyvälle mallille on paras valmistautuminen uudistukseen.
Eniten asiasta huolissaan taitavat olla ne, jotka itse tähtäävät korkeisiin virkoihin mahdollisessa uudessa maakunta organisaatiossa. Muutosjohtajilla näyttää olevan jo jalka oven raossa. Heidän mielipiteitään pitää arvioida pakkopullana työnsä velvoittamana, mutta samalla oman tulevaisuuden odotuksena. Jos motivaatio on rikkoontunut siitä, ettei sekavasta uudistuksesta ole varmuutta eikä uusi ura olekaan varmuudella urkenemassa, kannattaisiko laittaa rukkaset naulaan heti. Todennäköisyys nimittäin on suuri, ettei maakuntia tule ja Siunsoten, eksoten ja vastaavien isojen organisaatioiden ihanuus muuttuu tuskaksi rahoituksen rajallisuuden vuoksi. Sehän on ongelma, ei organisaatioiden koko eikä organisointitapa. Suuret hartiat on klisee, jotka ovat yhtä liukkaat kuin hanhen selkä vesipisaroille.