Emeritusprofessori Meklin: Konserniyhteisöjen taloussuhteista vaikea luoda kokonaiskuvaa
kuva: Pixabay
Kuntakonsernin taloussuhteet jättävät paljon mietittävää.
Kunnallistalouden emeritusprofessori Pentti Meklin sanoo, että emokuntien ja tytäryhteisöjen välisistä taloussuhteista kuntakonsernissa ei ole helppoa luoda kokonaiskuvaa saatavilla olevan tilastoaineiston varassa.
– Tilanne on tätä nykyä vielä sekava, ja vaihtelua on hyvin paljon kuntien välillä.
Kuntia ja sen lähiyhteisöjä on tarkasteltu konsernina vuoden 1997 kuntalaista lähtien. Tuolloin kunta-alalla siirryttiin yleisen kirjanpitolain soveltamiseen. Vuoden 2015 kuntalaissa kunnille tuli velvollisuus laatia konsernitilinpäätös, ja lakiin tuli pykälät omistajaohjauksesta.
Meklin ja Heikki Pukki ovat selvittäneet konserniyhteisöjen taloussuhteita osana
Kuntaliiton ARTTU2-tutkimusohjelmaa. Tarkastelussa oli kolme näkökulmaa: konserniyhteisöille järjestettävät yhteiset palvelut, emokunnan ja tytäryhteisöjen väliset taloudelliset järjestelyt ja konsernin kirjanpidollinen tulos sekä sen jakautuminen emokunnan ja tytäryhteisöjen kesken.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Ei empiiristä näyttöä keskitettyjen palvelujen hyödyistä
Keskitettyjen tukipalvelujen hyödyistä ei Pentti Meklinin mukaan ole saatavissa tietoa kuntataloustilastosta.
– Suuruuden ekonomian tuottamiin hyötyihin luotetaan, mutta empiiristä näyttöä ei oikein ole. Selvä trendi kuitenkin on ollut kohti yhteisiä tukipalveluja, Meklin sanoo.
Uusin ilmiö on, että yksittäiset kuntakonsernit luopuvat useiden konsernipalvelujen tuottamisesta ja palvelujen tuottaminen siirtyy kuntakonsernia suuremmille toimijoille. Tällainen on esimerkiksi Oulun kaupungin ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin perustama Monetra, joka on laajentanut toimintaansa Keski-Suomeen, Pohjois-Savoon ja Pirkanmaalle.
– Näissä on toimittu siten, että palveluja ostavat kunnat ostavat näiden kuntayhtiöiden osakkeita ja siten välttävät kilpailutuksen. Tällaisesta yrittäjäjärjestöt luonnollisesti ovat äkeissään.
Meklin uskoo, että keskitettyjen konsernipalvelujen järjestäminen on vielä jonkin aikaa käymistilassa.
– Esimerkiksi sote-uudistus toteutuessaan vaikuttaa suuresti keskitettyihin tukipalveluihin. Jos esimerkiksi ateriota tuottavan yksikön asiakkaista putoaa sote-puoli pois, niin yksikkö ei tietenkään voi jatkaa entisellään.
Millaiset korot tytäryhteisöjen lainoissa?
Emokuntien ja tytäryhteisöjen väliset lainajärjestelyt ovat moninaisia. Molemmat ottavat itse lainaa, mutta emokunnat myös lainaavat huomattavia summia edelleen tytäryhteisöilleen. Näin emokunnan omaan toimintaansa käyttämän lainan määrä on kunnan lainakantaa pienempi.
Emokuntien korkotuotot ja takausprovisiot ovat yleensä pieniä lainasaamisiin verrattuna. Korkotuottojen ja lainasaamisten suhde myös vaihtelee paljon kuntien välillä.
– Mielenkiintoinen asia olisi tietää, millaisia korkoja kunnat käyttävät tytäryhteisöjen lainoissa. Tätä tietoa ei ole koottu kuntien taloustilastoon, Meklin sanoo.
Taloussuhteet jättävät mietittävää
Kuntakonsernin taloussuhteet jättävät Pentti Meklinin mukaan paljon mietittävää. Pohdittavaa on muun muassa siinä, millä periaatteilla muut yhteisöt joutuvat kattamaan toisten toiminnan alijäämää.
– Luonnollista olisi, että konsernin mahdollisen alijäämän kattaisi ensisijaisesti se yhteisö, jonka toiminnasta alijäämä on syntynyt.
Yksi keskeinen kysymys on, pitäisikö emokunnan ylijäämän korvata tytäryhteisöjen alijäämät.
– Sosiaali- ja terveystoimen kuntayhtymien alijäämän kattaminen on perusteltua, sillä se voi johtua kuntien maksujen alibudjetoinnista. Koulutuspuolen kuntayhtymät saavat rahoituksen valtiolta ja opiskelijat voivat tulla mistä kunnasta tahansa. Tällaisten kuntayhtymien alijäämien kattaminen kunnan keräämin verovaroin herättää kysymyksiä.
ARTTU2-tutkimusohjelmassa mukana 40 kuntaa
ARTTU2-tutkimuskokonaisuus selvittää, miten kuntia koskevat uudistukset ja kehittämistoimet ovat vaikuttaneet kuntien palveluihin, talouteen, demokratiaan ja johtamiseen, henkilöstövoimavaroihin sekä yhdyskuntarakenteeseen ja elinvoimaan.
Ohjelmassa on mukana 40 tutkimuskuntaa, jotka edustavat erikokoisia ja -tyyppisiä kuntia eri puolilta Suomea. Tutkimuskunnat ovat Askola, Espoo, Hattula, Hirvensalmi, Hollola, Hämeenlinna, Inari, Jyväskylä, Kankaanpää, Keitele, Kemiönsaari, Keuruu, Kokkola, Kotka, Kurikka, Kuusamo, Lappeenranta, Lempäälä, Liperi, Mikkeli, Mustasaari, Nivala, Oulu, Paltamo, Parkano, Petäjävesi, Pudasjärvi, Raasepori, Raisio, Rautalampi, Salo, Sipoo, Säkylä, Tampere, Tornio, Turku, Vaasa, Vantaa, Vimpeli, Vöyri.
ARTTU2 on jatkoa vuosina 2008–2012 toteutetulle Paras-tutkimusohjelmalle. Ohjelmaa koordinoi Kuntaliitto.
Pentti Meklin ja Heikki Pukki: Konserniyhteisöjen taloussuhteet
