Vähäisen fyysisen aktiivisuuden ja runsaan paikallaanolon eli istumisen yhteyksiä sairauksista aiheutuneisiin tai muihin yhteiskunnallisiin kustannuksiin on aiemmin selvitetty aika vähän. Aiheesta tuli runsaasti uutta tietoa viime keväänä, jolloin julkistettiin laaja selvitys liikkumattomuuden yhteiskunnallisista kustannuksista. Valtioneuvoston kanslian tilaama selvitys syntyi liikunta-, terveys- ja taloustieteellisen laajan yhteistyön avulla.

Ydinkysymys oli, millainen yhteys terveyden kannalta liian vähäisellä fyysisellä aktiivisuudella, huonolla kunnolla ja runsaalla paikallaanololla on kroonisten kansansairauksien aiheuttamiin suoriin terveydenhuollon kustannuksiin ja tuottavuuskustannuksiin. Suorilla kustannuksilla tarkoitetaan terveyspalveluiden käyttöä ja lääkkeitä, tuottavuuskustannuksilla ennenaikaisten kuolemien vuoksi menetettyjä elinvuosia, sairauspoissaoloja ja työkyvyttömyyseläkkeitä.

Lisäksi tutkittiin lapsuuden ja nuoruuden liikunta-aktiivisuuden ja sen muutoksen yhteyttä koulutuspolun pituuteen tai työurien kehitykseen. Hankkeessa myös arvioitiin liikkumattomuuden osuutta ikääntyneiden koti- ja laitoshoidon kustannuksiin sekä liikkumattomuuden vaikutusta syrjäytymisen aiheuttamiin kustannuksiin ja sosiaalietuuksiin. Laskelmissa käytettiin useita väestöaineistoja ja rekistereitä.

         *                     *                   *

Vähäinen fyysinen aktiivisuus, liikkumattomuus, aiheuttaa tutkimuksen mukaan lisäkustannuksia niin terveydenhuollon suorissa kustannuksissa kuin tuottavuuskustannuksissakin. Liikkumattomuus lisää myös ikääntyneiden koti- ja laitoshoidon, syrjäytymisen sekä sosiaalietuuksien kustannuksia.

Tutkimus päätyi siihen, että liikkumattomuus aiheuttaa vuosittain miljardien lisäkustannukset. Liikkumattomuudesta johtuvien sairauksien aiheuttamat terveydenhuollon ja tuottavuuden kustannukset ovat arviolta 4,4 miljardia euroa, ikääntyvän väestön koti- ja laitoshoidon kustannukset 150 miljoonaa euroa, tuloverojen menetys 2,8 miljardia euroa, työttömyysturvaetuudet noin 60 miljoonaa euroa sekä syrjäytymisen kustannukset vähintään 70 miljoonaa euroa. Yhteensä nämä vuosittaiset kustannukset ja tuottavuuden menetykset ovat peräti 7,5 miljardia euroa.

Vaikka kaikkien edellä mainittujen kustannusten laskennassa käytettäisiin pienimmän kustannusten laskennan mallia, päädytään 3,2 miljardin euron vuosittaisiin kustannuksiin ja tuottavuuden menetyksiin.

Perustellusti liikkumattomuuden yhteiskunnallisten kustannusten säästöpotentiaalin voi sanoa olevan hyvin suuri. Lisäksi tulee muistaa, että Global Burden of Disease -tutkijaverkoston laskelmien mukaan tulevaisuudessa Suomenkin terveydenhuollon suorien kustannusten on arvioitu kasvavan 29 prosenttia vuoteen 2030 ja 58 prosenttia vuoteen 2040 mennessä vuoden 2014 kustannuksiin verrattuna.

         *                     *                   *

Mitä voimme tehdä kasvaville kustannuksille? Yksi keino voi olla liikuntaneuvonnan palveluketjut, joita on jo muutaman vuoden aikana rakennettu eri puolille Suomea. Liikkumiseen kannustava neuvonta toimii terveydenhuollon ja muiden toimijoiden kanssa poikkihallinnollisena yhteistyönä.

Neuvonnan avuksi UKK-instituutti on kehittänyt elintapaohjaukseen älypuhelimella käytettävän vuorovaikutteisen ”kiihtyvyysmittarin”, jonka avulla mitataan reaaliaikaisesti liikkumista, paikallaanoloa ja unta. Tällöin elintapaohjaukseen osallistuva saa henkilökohtaiset tavoitteet, joissa edistymistä hän itse seuraa puhelinsovelluksesta. Tiedot tallentuvat pilvipalveluun, josta elintapaneuvoja saa ne. Puhelin toimii neuvonnan välineenä.

Tulevaisuuden sotessa kannattaa panostaa erityisesti vähän liikkuvien ohjaukseen. Heitä kannattaa kannustaa liikkumaan.

Tommi Vasankari, UKK-instituutin johtaja, lääketieteen tohtori

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 12/18, jonka teema on hyvinvointi ja liikunta.

Kuva: Kimmo Torkkeli

Luitko jo?