Helsinki uudistaa ruoka-apua – "Mitään asiakaskorttia tai rekisteriä ei ole suunnitteilla"
Kuva: Ville Miettinen
Helsinki haluaa löytää leipäjonojen tilalle yhteisöllisempiä ruoka-avun muotoja.
Helsinki etsii vaihtoehtoja leipäjonoille. Kaupunki haluaa uudistaa ruoka-apua nykyistä inhimillisemmäksi niin, että apu huomioisi sitä tarvitsevien tarpeet ja linkittyisi muuhun palvelujärjestelmään.
Yhdeksi keinoksi on esitetty asiakaskorttia, jonka avulla ruoka-avun määrä voitaisiin räätälöidä saajan tarpeen mukaiseksi.
Kaupungin perustelujen mukaan ruoka-avun saajien keskittäminen tietokantaan auttaisi toimijoita tunnistamaan ne, jotka tarvitsevat erityistä tukea mutta ovat jääneet palveluiden ulkopuolelle.
Ajatus avun saajien keskittämisestä tietokantaan on herättänyt vastustusta ja puheita hätäavun harkinnanvaraisuudesta ja köyhien rekisteristä.
Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)
Tammikuussa ilmestyneessä Kuntalehden jutussa Vantaan Yhteinen pöytä -ruoka-apumallin projektikoordinaattori Hanna Kuisma ihmettelee ajatusta: kenellä on aikaa seuloa köyhät rekisteriin?
Helsingin kaupungin nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Leena Luhtaselan mukaan asiakaskorttia tai mitään rekisteriä ei ole suunnitteilla.
Uutta rekisteriä ei tarvita, sillä palvelu liittyy sosiaalihuoltoon, jonka asiakkaana avunsaaja jo on.
– Asiakaskortti on yksi idea muiden joukossa. Sosiaalihuollon asiakas voisi näyttää korttia tai vastaavaa saadakseen ruokajakelupaikasta enemmän palvelua tai ilmaista ruokaa. Tässä on ajateltu esimerkiksi lapsiperheitä, Luhtasela sanoo.
Sosiaalihuollon asiakkaat saavat nytkin elintarvikeapua Helsingissä maksusitoumuksina elintarvikkeisiin kaikkiaan 650 000 euron edestä vuodessa.
Ruoka-apua ei väärinkäytetä
Kesällä 2018 Helsingin diakonissalaitoksen diakoniajohtaja Matti Helin perusteli rekisteriä sillä, että se karsii leipäjonoista hyvätuloiset ja ammattijonottajat.
Helsingin apulaispormestari Sanna Vesikansan mukaan tällaista ongelmaa ei ole.
– Tämä ei ole ole Helsingissä minkäänlainen kysymys. Oikea kysymys on, miten pidämme riittävän matalana kynnyksen hakea apua silloin, kun on pitkäkestoisia tai yllättäviä elämäntilanteita joissa on turvauduttava ruoka-apuun.
Vesikansan mukaan asiakasohjaus voisi hyödyttää ruoka-apua tarvitsevia. Jonkinlainen asiakaskortti helpottaisi ruokamäärän mitoittamista esimerkiksi lapsiperheen koon mukaan. Järjestelmästä on kuitenkin liikkunut julkisuudessa väärää tietoa.
– Julkisuudessa on ollut väärinymmärryksiä, että tästä olisi tulossa jokin harkinnanvaraisuuteen perustuva kontrollijärjestelmä. Sellaistahan ei missään nimessä olla tekemässä. Edelleenkin apu on avointa ja kaikilla on sitä mahdollisuus saada, Vesikansa sanoo.
Helsingin kaupunginhallitus hyväksyi marraskuussa sosiaali- ja terveyslautakunnan selvityksen ruoka-aputoiminnan kehittämisestä sillä ehdolla, että ruoka-apua on myös jatkossa mahdollista saada nimettömästi.
– Olennaista on, että tulee asiakaskorttia tai ei, jatkossakin ruokaa jaetaan myös rekisteröitymättä ja anonyymisti, Vesikansa sanoo.
Mallia Yhteisestä pöydästä
Keväällä 2018 alkaneen kehitystyön tavoitteena on löytää kaikille Helsingin ruoka-avun tarjoajille yhteinen, Helsinkiin sopiva malli. Esimerkkiä on otettu Vantaan Yhteinen pöytä -mallista, mutta yksityiskohdat ovat vasta hahmottumassa.
– Olemme alkuvaiheessa. Meillä on yhteiset raamit ja tavoitteet ja se on jo tosi paljon. Tarkoitus on, että tämä on monivuotinen kaupungin ja muiden toimijoiden yhteinen kehittämishanke, Vesikansa sanoo.
– Emme ole tekemässä yhtä, kaikille sopivaa mallia, vaan tarjoamassa palvelua joka helpottaa järjestöjen elämää. Ne voivat katsoa mikä on niille sopivin tapa.
Leena Luhtaselan mukaan Helsinki aikoo suunnitella digitaalista ohjelmaa, jonka avulla ruoka-apua tarvitsevat löytävät paremmin jakelupaikat ja jolla voi ohjata hävikkiruuan prosessia.
– Siitäkään emme voi sanoa enempää, koska tarvitsemme palvelun tuottajan, joka palvelua suunnittelisi.
Lue lisää: Hanna Kuisma: Kunnat haluavat eroon leipäjonoista
Helinin tunku julkisuuteen oli muutenkin outoa tämän jutun tiimoilta, kun tämä mallihan on tehty pitkälti Vantaalla ja tavallaan kopioitu sieltä. Toivottavasti juurikin nämä järjettömyydet esim. rekistereistä saadaan poistettua ja ruoka-apua kehitetään heidän äänellään ja kokemuksellaan jotka tietävät mistä on kysymys. Tässä artikkelissa esimerkiksi Hanna Kuisma ja Sanna Vesikansa osoittavat oikeaa kokemuspohjaista asiantuntemusta jota pitää kuunnella.