20 miljardia - ketä kiinnostaa?

Hankintalainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan. Uudet lait tulevat voimaan vuoden 2016 keväällä. Syksyn 2014 aikana valmistellaan esimerkiksi sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen hankintaa ja arvoltaan pienempiä hankintoja koskevat säännöt.

Julkisten hankintojen on arvioitu olevan EU-tasolla vajaa 20 % bruttokansantuotteesta (bkt) eli noin 2 200 miljardia. Kuntien ja valtion hankintojen arvo on Suomessakin miljardiluokkaa, noin 17 % bkt:sta.

Tietysti kaikkia kiinnostaa, miten raha käytetään. Yrityksille raha tarkoittaa markkinoita, kansalaisille palveluja ja päättäjille vaikuttamisen välinettä. Sopii kiinnostaa, mehän tämän maksamme.

Suomalaisessa järjestelmässä kunnat, valtio ja seurakunnat päättävät käytännössä julkisista hankinnoista. Erityisen mielenkiinnon kohteena ovat yleensä kuntien hankinnat, joista päätetään paikallistasolla. Kuntien hankinnat ovat lähellä ja osa arkea: koulut, terveyskeskukset, kirjastot, kotikadun auraus ja valaistus.

Sääntelyn kannalta paikallisuus on usein haasteellinen asia. Velvoittava laki rajoittaa päättäjän harkintavaltaa. Tämä jännite on rakennettu myös hankintalainsäädäntöön. Päätös rahan käytöstä on järkevää tehdä kunnassa, jolloin kuntalaisten näkemys voidaan huomioida päätöksessä. Toisaalta eri intressipiirit haluavat mielellään lakiin säännöksiä, joilla ohjataan hankintoja ja niiden tekemistä kansallisesti.

Hankinnoissa on toimittava tasapuolisesti ja avoimesti kuten kaikessa verovarojen käytössä. Tasapainoa haetaankin hankinnoille asetettavien yhteiskunnallisten ja taloudellisten tavoitteiden välillä. Kuinka huomioimme paikalliset yritykset, ympäristön, työllistämistavoitteet ja mihin hintaan?

Hankintadirektiivien valmistelun yhteydessä Euroopan parlamentissa nousi vilkas keskustelu siitä, millä perusteella tulisi valita julkisen tarjouskilpailun tarjouksista paras. Parlamentin näkemys ilmeisesti oli, että tehtävä on liian vaativa valtiolle, kunnille tai muille kansallisille hankintayksiköille ja valintaperusteesta kirjattiin määräys direktiiviin. Kaikeksi onneksi direktiivin kirjauksesta tuli niin epäselvä, että sitä on mahdollista tulkita niin, että ostajalla on edelleen oikeus valita, millä perusteella se valitsee parhaan tarjouksen. Kotimainen parlamenttimme voi vielä korjata asian.

Esimerkki kuvaa paitsi eurooppalaisen lainsäädännön valmistelun luonnetta, myös julkisen rahan kiinnostavuutta politiikan välineenä. Politiikan tekijä voi vaikuttaa päätöksillään siihen, mitä hankinnoista seuraa välillisesti. Rakennusurakan tulos on paitsi päiväkoti, myös mahdollisesti piristysruiske pienille yrityksille. Jos tarjouspyynnössä on sitä edellytetty, voi löytyä vaikeasti työllistyvälle ihmiselle työtä – edes hetkeksi. Tällaisia vaatimuksia on käytettävä harkitusti, mutta oikein käytettynä välilliset vaikutukset ja säästöt muualla voivat ylittää ylimääräiset kustannukset.

Esitys uusiksi hankintaleiksi annetaan eduskunnalle vaalien jälkeen. Niissä säännellään noin 20 miljardin euron hankintoja. Ketä kiinnostaa?

Juha Myllymäki

Johtava lakimies Suomen Kuntaliitto, lakiyksikkö – julkisten hankintojen neuvontayksikkö