Asiat pysyvät, termit vaihtuvat – digitalisaatioko pelastaa tällä kertaa soten?

Uuden hallituksen ohjelman avainsanoja on digitalisaatio, jonka avulla on tavoitteena uudistaa rakenteet ja saavuttaa tuottavuushyötyjä. Tästä näyttää olevan suuria odotuksia erityisesti sosiaali- ja terveydenhuollossa. Tietojen, niiden käsittelytapojen ja -tekniikoiden merkitys ja potentiaali organisaation toiminnassa ja sen kehittämisessä on oikein ymmärretty.

Tämän kokonaisuuden nimeäminen digitalisaatioksi ei kuitenkaan tuo uutta näkökulmaa, vaan oikeastaan hämärtää sen tosiseikan, että tietoteknologia harvoin tuottaa automaattisesti hyötyjä. Tiedonhallinnan ja IT-ratkaisujen hyödyntämisen suurimpia ongelmia sosiaali- ja terveydenhuollossa on ollut ja on usko, että ne tuottavat hyötyjä ilman toiminnan tavoitteiden suunnittelua ja johdettua muutosta. Siksi toivoisi, että valmistelussa olevassa sote-uudistuksessa kyettäisiin tällä kertaa keskittymään sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen ja toimintamallien uusimiseen ja kytkemään se mahdollisimman tiiviisti ja oikea-aikaisesti tiedonhallinnan ja IT-ratkaisujen kehittämiseen ja käyttöönottoon.

Vaikka sote ei uudistu vaihtamalla tietojärjestelmiä, on välttämätöntä uusia vaiheittain nykyiset asiakas- ja potilastietojärjestelmät, jotka ovat toiminnallisesti ja teknisesti tulossa käyttöikänsä päähän lähivuosina. Uudistaminen pitää tehdä toiminnallisten tavoitteiden ohjaamana, ei teknisinä hankintoina. Siksi uudistamistyö edellyttää runsaasti resursseja ja aikaa suunnitteluvaiheessa. Näihin toimenpiteisiin on ensin investoitava; toiminnalliset ja rahalliset hedelmät voidaan poimia vasta muutaman vuoden jälkeen.

Pääkaupunkiseudun Apotti-hankkeen rinnalla on käynnistetty (melkein) kaikkien muiden julkisten sote-organisaatioiden yhteinen määrittelyhanke UNA. Sen tavoitteena on tuottaa määrittelyt ja kuvaukset, joiden pohjalta voidaan valmistella kilpailutusaineisto myöhemmin toteutettavia hankintoja varten. Periaatteena on mahdollistaa moduuleista muodostuva ja useamman eri toimittajan tuotteista koostuva tietojärjestelmäkokonaisuus ja välttää riippuvuus yhden toimittajan tuotteista ja palveluista. Myös hankintojen toteutus voidaan osittaa ja vaiheistaa.

Nykyisten prosessien digitalisointi ei riitä

Tietojärjestelmäkokonaisuuden paremman hallinnan kannalta tällainen avoin arkkitehtuuri on välttämätöntä. Tätäkin tärkeämpää on kuitenkin se, että käyttäjäorganisaatioille syntyy enemmän mahdollisuuksia vaikuttaa IT-ratkaisujen kautta oman toimintansa kehittämiseen. Ulkoa tuodut ja keskitetyt IT-ratkaisut voivat jäykistää toimintamalleja ja hidastaa niiden kehittämistä, eli syödä digitalisaation eväät.

Sosiaali- ja terveydenhuollossa on myös huomattava, että merkittävä osa palveluista ostetaan yksityisiltä palveluntuottajilta, joille on joka tapauksessa mahdollistettava omien IT-ratkaisujen käyttö. Oleellista on, että eri palveluntuottajien tallentamat tiedot asiakkaista ovat tarvittavin osin sisällöllisesti ja teknisesti yhteensopivia.

Tietojärjestelmäratkaisujen kehittämistyö tulee olla kansallisesti koordinoitua, mutta varsinaiset uudistukset tulee tehdä alueellisten ja valtakunnallisten toimijoiden yhteistyönä. Asiakaspalveluista vastaavien organisaatioiden tulee olla vahvasti mukana, jotta kehittämisessä kyetään huomioimaan asiakkaan näkökulma ja asema. Nykyisen palvelujärjestelmän digitalisaatio ei riitä, vaan todellinen muutos edellyttää kansalaisten ja asiakkaiden roolin muutosta ja osuuden merkittävää kasvamista hyvinvoinnin ylläpitämisessä.

Minna Saario

Projektipäällikkö, AKUSTI-foorumi

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa