Hallituksella on vaikeaa
Pääministeri Jyrki Kataisen taakka kasvaa kahdelta suunnalta. Hänen oma puolueensa Kokoomus oikeistolaistuu samaan aikaan kun hallituksen vasemmistopuolueiden linja kovenee. Ideologiset erot leimahtavat pintaan niin kuntapalvelujen ulkoistamisessa kuin verotuksessakin. Demarien ja vasemmistoliiton näkemykset ovat kovin kaukana Kokoomuksen oikeistosiiven opeista, eivätkä Jutta Urpilainen, sd., ja Paavo Arhinmäki, vas., mitenkään peittele erimielisyyttään kokoomuksen kanssa. Pääministerille he ovat tietysti lojaaleja.
Käytännön taakkaa kasvattavat pikaista ratkaisua vaativat ongelmat, joista maan talous on ylivoimaisesti tärkein. Vienti ei vedä, eivätkä ulkomaan kauppaa koskevat taseet ole mukavaa luettavaa. – Jotain tarttis tehdä, ja nopeasti! Viimeinen aikaraja on kevättalvella, kun hallitus tekee kaksivuotistiliään ja linjaa loppukauden toimintaansa. Jos niissä epäonnistutaan, saa Toivo-kampanja heittää työrukkasensa menemään.
✦✦✦
Talouden vaikeudet tulevat maan ulkopuolelta, eikä hallitus voi muuta kuin yrittää reagoida niihin mahdollisimman järkevästi. Mutta Kataisen taakkaa lisäävät rajusti myös ”itse aiheutetut” ongelmat. Kuntauudistus on tuskallisessa vaiheessa. Kuntarakennelakiluonnoksen ennustetaan saavan kunnissa kuumaa kyytiä. Sote-uudistustakin taas linjattiin, mutta konkreettiset peruskysymykset ovat edelleen vastausta vailla.
Helsingin Sanomien teettämässä selvityksessä kaksi kolmasosaa äänestäjistä koki, että puolueet eivät kyenneet ennen vaaleja esittämään selkeitä näkemyksiä siitä, kuinka kuntapalvelut turvataan tulevaisuudessa. Tämä tilanne jatkuu ainakin toistaiseksi.
HS-selvityksessä selkeimmät vastaukset sosiaali- ja terveyspalvelujen turvaamiseksi tulivat Juha Sipilältä (kesk), Jyrki Kataiselta (kok) ja Paavo Arhinmäeltä. Samat herrat keräsivät vastaajilta myös parhaat pisteet esiintymisistään. Häntäpään miehiä olivat – yllätys, yllätys – Timo Soini, ps., ja Carl Haglund, r.
✦✦✦
Vaaleissa uusia valtuutettuja tuli lähes puolet; 4 166 ensikertalaista ottaa vuoden alusta paikkansa maan yli 300 valtuustossa. Joissakin kunnissa jopa yli puolet valtuutetuista on uusia. Siksi Kuntaliitto ja kunnat tekivät viisaasti, kun ne käärivät hihansa heti ja ryhtyivät uusien valtuutettujen suureen koulutusprojektiin.
Eduskunnassa tehdään vastaavaa työtä uusien kansanedustajien kanssa. Parin viikon tehokurssilla käydään läpi niin lainsäädäntötyön koko prosessi kuin myös ”talon tavat”.
Nämä kurssit ovat erittäin suosittuja ja niihin voivat myös toimittajat osallistua. Paikallisen median osallistumista uusien valtuutettujen koulutuskursseille kannattaisi varmaan myös kunnissa harkita. Jo pelkkä päätöksentekoprosessi on uudelle eduskunta- tai kuntatoimittajalle vaikeasti hahmottuva asia.
Kaiken perustana tietysti on muutama länsimaisen demokratian perussääntö. Takavuosina Antero Kekkoselle, sd, tehtiin heti eduskunnan ala-aulassa selväksi, ettei hänen kannata leveillä 30 000 äänen potilla. Alle kolmella tuhannella äänellä valittu puoluetoveri opetti: ”Sinun äänesi jäivät tuon oven ulkopuolelle. Täällä sinulla on vain yksi ääni niin kuin minullakin.”
Toinen sääntö, joka kannattaa pitää mielessä kuuluu: ”Demokratiassa enemmistö on aina enemmän oikeassa kuin vähemmistö, vaikka vähemmistö saattaisi objektiivisesti ollakin oikeassa.”
Kuntien koulutusprosessin hedelmät korjataan myöhemmin, mutta maan hallitukselta – vaikeuksistaan huolimatta – odotetaan selkeitä ratkaisuja.
