Hallituksen väsyneet kasvot

Kesän uutisotsikot olivat aika yksisuuntaisia: Jyrki Katainen, kok., ja Jutta Urpilainen, sd., vaihtoon, Juha Sipilä, kesk., ja Timo Soini, ps., tilalle. Ajatusta perusteltiin surkealla hallitustyöllä ja puolueiden gallup-kannatuksessa tapahtuneilla dramaattisilla muutoksilla. Maan talous – etenkin hintakilpailukyky – on sitä luokkaa, että kohta meidät liputetaan ulos AAA-kerhosta.

                                         *  *  *

Yksitoikkoista luettavaa olivat median analyysit hallituksen kunnianhimoisista sisäpoliittisista hankkeista. Kunta- ja sote-uudistukset on ajettu päin seinää, eikä mitään kunnollista voi enää syntyä. Ei takkia, ei edes tuluskukkaroa! Ainoa järkevä ratkaisu olisi tunnustaa virhe ja aloittaa tyhjältä pöydältä uusi parlamentaarinen valmistelu. Esteenä ei saisi olla edes ”kasvojen menetys”. Pitäisi muistaa edesmenneen valtioneuvos Johannes Virolaisen, kesk., opetus: ”Asioista ei kannata tehdä arvovaltakysymyksiä, varsinkaan jos sitä arvovaltaa ei ole!”

                                         *  *  *

Eikä media ole inhorealistisissa hallitusarvioissaan yksin. Entisten korkeiden virkamiesten varoittavien sormien määrä kasvaa päivittäin. Raimo Sailaksen ynnä muiden riviin liittyi pari päivää sitten Juhani Korpela, entinen budjettimies ja kansliapäällikkö hänkin. Korpela vetosi virkamiehiin; rientäkää hallituksen avuksi!

Korpela tarkoittaa hyvää, mutta puhuu entisestä maailmasta. Monessa ministeriössä oikeaoppinen virkamiesvalmistelu on työnnetty syrjään ja tilalle on ”demokratian toteuttamisen” nimissä tuotu niin sanottu poliittinen valmistelu ja poliittinen ohjaus. Helsingin Sanomat laski, että Kataisen hallituksen ministereillä on  149 poliittista avustajaa; virkamiespäälliköiden rinnalle on asetettu poliittiset valtiosihteerit ja erityisavustajat. Jokaisella kuudella puolueella on omat poliittiset kerberoksensa vahtimassa ministerin ovea! Lähesty siinä sitten ministeriä ja varoita, että ”tätä kyytiä mennään metsään”.

                                         *  *  *

Vakavasti puhuen ministerit kyllä tarvitsevat avustajia ja länsimaiseen demokratiaan kuuluu myös vaalituloksen näkyminen noudatettavassa politiikassa. Mutta kyse on määrästä. Kun samaan aikaan Jyrki Kataisen aidosti hellimä tulevaisuuden visiointi on ulkoistettu Pekka Himaselle ja kun vielä hallituksen tulevaisuusselonteon laatiminenkin on tilattu ulkopuoliselta konsultilta, joutuu kysymään, missä on valtion idea, mikä on hallituksen tahto, mitä valtion virkamiehien tulisi tehdä?

Haetaan jälleen oppia historiasta: Mauno Koiviston, sd., toisen pääministerikauden aikana 1970-luvulla avainministereille annettiin omia avustajia. Koivisto vierasti ajatusta, eikä tiennyt mitä olisi avustajallaan Pertti Paasiolla, sd., teettänyt. Sittemmin ulkoministeriksi noussut Paasio tyytyikin kävelemään kunnioittavan matkan päässä Koiviston perässä, ei rinnalla. Mutta kun silloinen hallituksen iltakoulu (jota ei enää valitettavasti ole ja jossa hallitus luovasti reagoi eteen tulleisiin ongelmiin) uhkasi täyttyä ministerien poliittisista avustajista, Koivisto käytti vastuullisen pääministerin valtaa ja ”hääti” avustajat ulos käytävälle. Miksi? Siksi, että näin tehdessään hän pakotti ministerit aidosti ja omakohtaisesti perehtymään asioihin ja kantamaan iltakoulun päätöksistä oikean poliittisen vastuun.

                                         *  *  *

Tilanne näyttää nyt kieltämättä aika pahalta. Kevään kehysriihen  osinkoveropäätöksissä mentiin pöpelikköön niin, että metsä raikasi ja kokoomuksen kannatuslasku kiihtyi. Toivottavasti nyt loppukuussa hallituksen budjettiriihessä on tolkullinen määrä tolkullisia ihmisiä, jotka tekevät tolkullisia päätöksiä. Loistavan tuloksen tehneen OP-Pohjolan pääjohtaja Reijo Karhisen sanoin: ”Nyt tarvitaan arkijärkeä lisää. Hintakilpailukyky kuntoon.” Korjauksia hän odottaa niiltä, jotka ovat olleet kilpailukykyämme nakertamassa.

Mutta mitä tapahtuu? Kun Aamu-tv:ssä katsoo lomalta palanneiden ministerien kasvoja ja kuuntelee heidän puheitaan, niin ristiriita on ilmeinen; katseet harhailevat, vaikka puheesta yritetään tehdä pontevaa.

Hälyttävintä on, että loman jälkeen(kin) hallituksessa on vain väsyneitä kasvoja.

                                         *  *  *

ps. Suomi Areenaan kuulunut Kuntaliiton keskustelutilaisuus Porissa 18.7. oli virkistävä kokemus. Sali oli täynnä eloa ja älyä. Oli fiksuja nuoria ja viisaita vanhempia. Tuli uutisia ja oivalluksia sekä yleisöltä että panelisteilta. Kari-Pekka Mäki-Lohiluoma halusi kuntavaalit kevääseen, viime vaiheessa eduskuntavaalien yhteyteen, ja otti uutistilaa. Tampereen viestintäjohtaja Anna-Maria Maunun ohje kaikelle kunnalliselle uudistamiselle oli: ”Ajattele omalle kohalle, mitä asia merkitsee”! Hän sai raikuvat aplodit. Ohje on pohjoinen versio kultaisesta säännöstä: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”.