Elinympäristöjen suunnittelun ja ympäristöterveyden merkitys on korostunut muun muassa viimeaikaisen koronapandemian myötä. Terveyden edistäminen ja erityisesti tartuntatautien ennaltaehkäisy edellyttää systeemistä ”yhteisen terveyden” (one health) ajattelutapaa, jossa ihmisten ja eläinten terveyden tunnistetaan olevan sidoksissa toisiinsa ja ympäristöön. Vastaavasti ympäristössä tapahtuvat muutokset vaikuttavat merkittävästi terveyteen.

On tärkeää, että myös vuoden 2023 alussa aloittavien hyvinvointialueiden strategioissa tunnistetaan tämä kokonaisvaltainen yhteisen terveyden näkökulma sekä huomioidaan yhteydet kuntien ympäristö-, kaavoitus- ja liikuntatoimeen. Näin voidaan luoda edellytyksiä parantaa ennaltaehkäisevää hyvinvointityötä ja eri sektorien välistä yhteistyötä kuntien ja hyvinvointialueiden välillä. Poikkihallinnollisen yhteistyön merkitys on korostunut entisestään koronapandemian aikana ja erityisesti kehitettäessä valmiutta torjua tulevia pandemioita. 

                    *          *          *

Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistuksessa pandemioiden ehkäisyä ja ympäristöterveydenhuoltoa koskeva päätöksenteko jää kunnille, mutta muu terveydenhuolto siirtyy hyvinvointialueiden järjestämäksi. Kuntien rooli kansalaisten hyvinvoinnin edistämisessä säilyy kuitenkin merkittävänä, ja tämä laaja tehtävä vaatii poikkihallinnollista yhteistyötä paitsi kuntien sisällä, myös erityisesti suhteessa hyvinvointialueisiin. Vuonna 2023 käyttöön on tulossa ns. hyte-kertoimet, jotka ovat perusteena valtion jakamalle tulosrahalle. Sitä jaetaan sekä kunnille että hyvinvointialueille tiettyjen tulosindikaattoreiden perusteella, kunnille yhteensä 100 miljoonaa euroa ja hyvinvointialueille 1 prosentti valtion rahoituksesta. Hyte-kertoimien perusteella arvioidaan sitä, miten kunta on onnistunut terveyden edistämistoimissaan.

Mainos (juttu jatkuu mainoksen jälkeen)



Kyse on pienestä määrästä rahoitusta mittavassa sote-kokonaisuudessa, mutta kuntalaisten terveyden edistämisen takia on tärkeää, että rajapinta hyvinvointialueen ja kuntien välillä toimii. Siksi hyvinvointialueiden tulisi resursoida myös ennaltaehkäisevään työhön, jotta kansalaiset voidaan ohjata esimerkiksi kunnan liikuntatoimen neuvontapalvelujen ja erilaisten aktivoivien toimintojen pariin.

Sosiaali- ja terveydenhuollon kokonaiskustannusten hallinnan näkökulmasta on toisaalta tärkeää, että myös kunnat jatkavat investointeja ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin ja liikunnan olosuhteisiin sekä panostavat hyvinvointia ja terveyttä ylläpitävien elinympäristöjen suunnitteluun.  

                    *          *          *

Liikunta ja fyysisesti aktiivinen elämäntapa on merkittävä kansanterveyttä edistävä tekijä, jonka edistäminen vaatii paitsi liikuntamahdollisuuksien kehittämistä, myös kokonaisvaltaista liikkumiseen ja liikunnalliseen elämäntapaan kannustavia ratkaisuja.

Tieto sekä rakennetun että luonnollisen elinympäristön ominaisuuksien ja terveyden välisistä yhteyksistä on lisääntynyt. Tutkimukset ovat osoittaneet, että elinympäristön rakennettuun ympäristöön liittyvät tekijät, kuten käveltävyys, tiiviys, toimintojen sekoittuminen ja katuverkoston yhteydet, ovat yhteydessä asukkaiden fyysiseen aktiivisuuteen. Myös vihreyden määrä ja luonnon monimuotoisuus vaikuttavat terveyteen monin tavoin, ja vaikutukset näkyvät esimerkiksi mielenterveydessä ja immunologisessa terveydessä.

Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että viheralueiden ja niihin liittyvien kaupunkialueiden vähäinen biologinen monimuotoisuus voi vaarantaa
immuunijärjestelmän ja siten lisätä
entisestään alttiutta tartuntataudeille. Se on tärkeää ottaa huomioon myös elinympäristöjen suunnittelussa ja pandemioiden ehkäisyssä.

Jotta välttyisimme tulevaisuudessa uusilta terveyskriiseiltä, yhteisen terveyden näkökulman tulisikin olla mukana viitoittamassa myös hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyötä.

Helka-Liisa Hentilä

Kirjoittaja on yhdyskuntasuunnittelun professori Oulun yliopistossa. Hän johtaa Vastustuskykyinen kaupunki: Kaupunkisuunnittelu pandemioiden ennaltaehkäisyn välineenä -hanketta.

Kolumni on julkaistu Kuntalehdessä 11/2022.

Kuva: Juha Sarkkinen