Investoi hyvään, luot tuottavuutta
Hyvinvointivaltion palvelujärjestelmän ja vapaaehtoistoiminnan eettiset maisemat ovat erilaiset. Palvelujärjestelmän eetos on viileää ja ammattimaista yhteisvastuuta. Verorahoilla palkatut ammattilaiset muuntavat yhteisvastuun säännellyiksi hoitotoimenpiteiksi. Siellä ei odoteta sankaruutta eikä henkilökohtaisia uhrauksia. Ammattilaiset tekevät työt ohjeiden mukaisesti. Järjestelmän yhteisvastuu on järjen etiikkaa, jonka kärkenä on lakisääteinen huolenpito myös heistä, joiden hätä ei ole kaunista.
Vapaaehtoistoiminnan eetos on hyväntahtoisuutta, joka hakeutuu minne haluaa. Se saa olla myös lämpimän itsekästä. Dalai Laman sanoin: ”Jos haluat toisten olevan onnellisia, harjoita myötätuntoa. Jos haluat itse olla onnellinen, harjoita myötätuntoa”. Eetos kumpuaa empatiasta eli kyvystä oivaltaa, mikä toiselle on hyväksi. Tämän etiikan paikka on sydämessä. Ei ihme, että vapaaehtoistoiminnan tärkein motiivi on henkilökohtainen halu auttaa.
Auttajien määrät yllättävät. Lakisääteinen järjestelmä ei tappanutkaan lähimmäisvastuuta. Päinvastoin. Melkein puolet yli 15-vuotiaista suomalaisista antaa panoksensa vapaaehtoistoimintaan. Miehet ovat jopa aktiivisempia kuin naiset. Itsekkäiksi kouluhäiriköiksi leimatut nuoret ovat vanhempiaan innokkaampia. Mutta vapaa sydän ei mielellään vaella syrjäytyneen alkoholistin tai vieraasta kulttuurista tulevan maahanmuuttajan luo. Onneksi hyvinvointivaltiomme on sosiaalisen oikeudenmukaisuuden keskeinen tae. Se hoitaa erityisesti heidät, joita vapaasti leijailevat sydämet eivät pysty kohtaamaan.
On myönnettävä, että lähtökohdiltaan oikeudenmukainen palvelujärjestelmämme on kehittynyt kankeaksi lokerikoksi, johon yritämme vimmaisesti sovittaa tukea tarvitsevat ihmiset. Seurauksena on menetettyä inhimillisyyttä, ihmisten voimavarat syövää vallankäyttöä ja surkeaa tuottavuutta. Uskomme, että voimme korjata rakennelmamme tehostamalla prosesseja. Olemme väärässä.
Ratkaisu on päinvastainen. Tarkan strukturoinnin sijasta tulisikin luoda moninaisuutta. Onneksi luovan sekavuuden alkulähde on jo olemassa. Se on ihminen, asiakas, potilas. Annetaan hänelle uutta valtaa, joka herkistää systeemin reagoimaan kunkin ihmisen tarpeisiin juuri nyt. Oikea-aikainen eli erittäin varhainen reagointi on huikea tuottavuuden lähde, joka vähentää raskaiden hoitojen painetta. Oudointa tuottavuusloikassa on, että ihmiset kokevat palvelujensa paranevan.
Vapaaehtoistoiminta sekoittuu notkeasti moninaisuuteen. Elävän ekosysteemin arvostettuna osana se helpottaa lakisääteisen järjestelmän painetta luoden onnellisuutta sekä lähimmäisille että vapaaehtoisille itselleen. Samalla vapaaehtoistyön empatiaan perustuva olemus auttaa palvelujärjestelmää uudistamaan perusfilosofiaansa.
Suomella on etsikkoaika. Meillä on samaan aikaan oikeudenmukaisuuden takakaava julkinen palvelujärjestelmä ja sydämen etiikkaan sitoutunut vahva kansallinen eetos. Lähtökohta on maailmanluokkaa. Vain vastuuttomat idiootit hukkaavat tämän mahdollisuuden.
Selkeä strategia on, että tehdään vapaalle hyväntahtoisuudelle tilaa. Kyseessä on kansantaloutta vahvistavan sosiaalisen pääoman tietoinen edistäminen. Sosiaalinen pääoma lisää tuottavuutta. Eniten tuottavuus kasvaa, kun keskinäinen luottamus vetää yhteisöihin marginaaleihin joutuneita syrjäytyneitä ihmisiä. Toinen tehokas keino on synnyttää sosiaalista pääomaa nimenomaan julkisen palvelujärjestelmän ja vapaaehtoistoiminnan rajapinnassa. Tähän on loistavat mahdollisuudet, sillä ammattilaistyön ja vapaaehtoistoiminnan roolijaossa ei ole ongelmia.
On johtajuudesta kiinni, onko kunnissa rohkeutta tehdä pieni investointi vapaaehtoistoiminnan edellytyksiin talouden ankarassa puristuksessa. Mutta juuri talouden vuoksi investointi pitääkin tehdä. Tarjolla on kaikkien aikojen tuottavuusohjelma: ”Investoi hyvään, luot tuottavuutta.”
Paavo Voutilainen
Johdon erityisasiantuntija
Kirjoittaja toimi Helsingin sosiaalijohtajana
vuodet 2006–2012
