Investointi tulee – onko rahat valmiina?
Unionissamme, jossa koko ajan pyritään etsimään tehokkainta ja joustavinta tapaa tehdä ja toteuttaa tavoitteita ja asioita, puhaltaa nyt julkishallinnon eurooppalainen tuuli. Muutaman maan luovasta tilinpidosta ja tilastoinnista lähtenyt vyöry viitoittaa nyt unionin paikallissektorin talouden ohjausta voimakkaalla kädellä.
Velkaisuuden suitsinta on nostanut meillä esiin kuntasektorin kirjanpidon ja talouden ohjauksen eriävyyden kansantalouden tilinpitoon verrattuna. Erään nobelistinkin yhdeksi 1900-luvun tärkeimmäksi keksinnöksi nostama kansantalouden tilinpito ei selviä kaupunkilais-, maalais- tai yrityselämänjärjellä ajatellusta talouden ohjauskuviosta kovin hyvin arvosanoin. Se, mikä näyttää ylhäältä käsin kansallisella tasolla loogiselta ja hyvältä asialta, muuttuu paikallisella tasolla ja työssä sekä ohjauksessa lähes mahdottomaksi toteuttaa.
Kansantalouden tilinpidon näkymän kautta kuntien olisi merkittävästi kasvatettava investointihankkeidensa omarahoitusta, ja aina parempi jos lainaa ei tarvittaisi ollenkaan. Toki näin, ja ideaalitilanteessa hyvä juttu, kun väestö ei liiku, homekoulut on korjattu ja infrat on rakennettu.
Naapurimme lännessä on myös alkanut miettiä rahojen virtoja ja sitä, millä tavalla niitä tulisi tarkastella valtiotasolla rahoitettaessa hankkeita, joiden vaikutus ulottuu pitkälle tulevaisuuteen. Pitäisikö rahat lyödä tiskiin omasta massista siinä heti, kun investointi on valmis, vai voitaisiinko rahoitus ja tarkastelu jakaa eri vuosille koko pitoajan mukaisesti, vaikka erillisessä investointibudjetissa, myös valtiotasolla?
Olisitko valmis säästämään etukäteen rahat kouluinvestointiin tai metron laajennukseen? Maailma saattaisi olla hyvinkin toisenlainen ja vallalla toiset arvot, kun varat vihdoin usean vuoden tai vuosikymmenen kuluttua olisivat koossa. Toisaalta joskus voisi tehdä hyvääkin antaa asian hautua muutama vuosi tai -kymmen.
Toki meillä kunnat ovat investointeihinsa käyttäneet ja tulevat käyttämään oman pääoman lisäksi myös lainaa, mutta tilanne on osin vaikeutumassa.
Onko komission huoli jäsenmaiden talouden pidosta, ohjauksesta ja kehityksestä turha? Ei varmaankaan, mutta niiden maiden osalta, joissa vastuullista paikallissektorin talouden ohjausta on harjoitettu jo pidemmän aikaa ja mekanismit pääosin kunnossa, voi aapisen opettelu näiltä osin tuntua ehkä erikoiselta.
Joka tapauksessa kunnat tulevat kohtaamaan EU:n kiristyvät talouden ohjauksen mekanismit ja uudenlaisen ajattelutavan talouden ohjauksessa ja tulevien hankkeidensa rahoituksessa. Muutos on tulossa vauhdilla, ja se on kuntataloutta kiristävä.
Ilari Soosalu
Kuntatalousyksikön johtaja, Kuntaliitto
Kirjoitu on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa.
