Hallituksen kehysriihi 21.3.2013 sujui näennäisen helposti ja nopeasti. Aloitettiin yhdeksältä ja jo kolmelta pidettiin yhteistä infoa. Kun oli oikein laaja kirjo päätöksiä, sieltä kukin kuudesta puoluejohtajasta löysi mieleisensä; tämän minä sain aikaan!

Kehysriihi-päivä oli jo harjoiteltua teatteria. Edellinen ilta ja yö pääministerin virka-asunnossa Kesärannassa oli ratkaiseva. Media tuijotti vain keskitetyn työmarkkinaratkaisun kaatumista ja työmarkkinajohtajien yöllistä visiittiä Kesärannassa. Kun ”luu” oli saatu, poistuttiin uutista kaluamaan toimituksiin. Kesäranta hallitusryhmien puheenjohtajineen jäi vahtia vaille.

Paavo Arhinmäki oli sentään kehysriihi-infossa sen verran rehellinen, että tunnusti hallitusväännön vastaavan hyvinkin rankkaa urheilusuoritusta. Vasemmisto oli maitohapoilla. Eikä ihme, sillä kokoomus veti juuri niistä naruista, joista sille parhaat aplodit tulivat. Mittava elinkeinoelämän verouudistuspaketti sai työnantajaleiriltä ja Suomen Yrittäjiltä lämpimän vastaanoton, ja kokoomus pinkaisi heti kunniakierrokselle – Katainen kiersi illan aikana tv-studiosta toiseen.

Yhteisöveron alentaminen 20 prosenttiin oli huima veto, ja saa toivottavasti investoinnit liikkeelle. Ehkä EK ounasteli näin käyvän ilman keskitettyä ratkaisuakin, eikä lähtenyt toistamiseen ”pelastamaan” Kataisen kunniaa sovittelevana pääministerinä. Ensimmäinen kertahan johti EK:n toimiston siivoamiseen ja Mikko Pukkisen potkuihin. Jyri Häkämies ei halunnut kulkea samaa tietä, vaikka onkin Jyrki Kataisen kaveri ja puoluetoveri.

Raamisopimus ei saanut jatkoa, ja vaikka nyt kaikki osinkotulot pannaan verolle, on se pieni hinta yhteisöveroalesta. Sitä paitsi laajemmin osinkoverotuksen kiristäminen riipaisee eniten ihan tavallista pienosakesäästäjää.

Yhteisöveroalen ulosmittaaminen tapahtunee syksyllä, kun työehtosopimukset päättyvät. Työntekijäliitot tuskin malttavat odottaa sinne asti tuhtien palkankorotusvaatimustensa kanssa. Ja jos talouskasvu ennusteiden mukaan lähtee loppuvuodesta nousuun, ”oikeuttaa” sekin koviin vaatimuksiin. Osapuolten väliset jännitteet jatkavat vääjäämättä omaa elämäänsä ja laukeavat syksyn liittokohtaisissa neuvotteluissa.

Hallituksen vasemmistopuolueille kehysriihi oli jälleen ”torjuntavoitto”. AVL:ää ei koroteta, sosiaalietuuksiin ei puututa, pienimpien ansiotulojen verotusta hieman kevennetään, opintotukijärjestelmää ei muuteta jne. Pieniä torjuntavoittoja siellä ja täällä, mutta ei selviä oikeita voittoja, missään. Yritysverotusta kevennettiin, mutta ansiotuloihin ei tehdä edes inflaatiotarkistusta. Voitto puuttuu edelleen.

Hallituksen kuusi puoluetta jatkavat yhteistä taivaltaan talousratkaisujen jälkeen. Kukaan ei niiden jälkeen oikein halunnut muistaakaan vaikeita kunta- ja sote-uudistuksia. Niissä isot asiat ovat edelleen auki, mikä on sama asia kuin poliittisten avohaavojen hoitamattomuus. Pari vuotta kestänyt vääntö on aiheuttanut jo tähän mennessä niin paljon mentaalivahinkoja, että räjähdyksen voi sytyttää melkein mikä asia tahansa. Uudistusten johtamisesta on syntynyt henkisiä ja sielullisia vammoja erityisesti hallituksen kakkospuolueiden ihmisille.

Kokoomuksen helmasynti on kaikkina vuosikymmeninä ollut tietynlainen arroganssi, poliittinen ylimielisyys. Kokoomus itse tietää tämän, ja on ollut siitä huolissaan. Ehkä perimmältään kyse on erilaisesta poliittisesta kulttuurista. Siinä missä perinteiset joukkopuolueet, vasemmisto ja keskusta, vaativat laajaa ja perusteellista keskustelua poliittisista päätöksistä ja linjavalinnoista, tekee kokoomus ne helponnäköisesti, melkein sormia napsauttamalla. Tältä kokoomuksen poliittinen kulttuuri muiden silmissä näyttää.

Nykyisen kaltaista äärilaitojen hallitusta ei pidä koossa mentaalinen yhdessäolon ihanuus, vaan raaka poliittinen realismi. Kun toinen vaihtoehto olisi uudet vaalit – joita kukaan ei tosissaan halua – niin tämän kokoonpanon kanssa on vain elettävä.

Kokoomuksen kunniakierroksessa on varmasti muilla kestämistä. Se sujuu ilmeisesti ilman maitohappoja, ja varmaan Arhinmäkikin on jo tervehtynyt.

ps. Tiedotetta kehysriihen päätöksistä saatiin odottaa kolme tuntia. Sekin osoittautui ministerien poliittisten avustajien stilisoimaksi, ja mukaan oli päässyt vain ministerien hyväksymät numerot. Ei hyvä.

Hannu Lehtilä

Jatka keskustelua #kuntalehti @kuntalehti Twitterissä tai Facebookissa.

Keskustele

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

*