Kestävät uudistukset on tehtävä alhaalta ylöspäin

Elämme keskellä suuria siirtymiä. Tulevaisuus näyttää utuiselta ja vaikeasti ennakoitavalta. Kohtaamamme haasteet ja ongelmat, joihin tulisi löytää ratkaisuja, ovat entistä kinkkisempiä.

 

Julkisen hallintomme rakenteet ja eri toimijoiden roolit ovat isojen muutosten kynnyksellä. Itsehallintoalueiden valmistelu etenee tiukassa aikataulussa. Parhaillaan selvitysmies Lauri Tarasti valmistelee ehdotustaan itsehallintoalueille siirrettävistä tehtävistä. Julkisuuteen tihkuneet tiedot kertovat, että ministeriöiden antamien vastausten perusteella itsehallintoalueille oltaisiin valmiita luovuttamaan vain murusia vallasta.

 

Hallintohistoriaamme kuuluva perinne vahvasta keskitetystä ohjauksesta jatkuisi näin ollen edelleen. Riskinä on, että itsehallintouudistuksen tuloksena syntyvät vaaleilla valitut valtion aluevirastot.

 

Perinteinen toimintatapamme uudistaa suomalaista julkishallintoa ja koko yhteiskuntaa on se, että uudistustyössä nojataan hierarkkisiin toimintamalleihin ja ylhäältä-alaspäin tapahtuvaan suunnitteluun.

 

Tähän viittaa myös reformeihin sisältyvä kirjaus siitä, että ensin tehdään kansallisesti itsehallintoalueiden ja soten lainvalmistelutyötä. Vasta kun lait ovat eduskunnassa hyväksytty, valmistelu siirtyisi alueille ja kuntiin. Onneksi monilla alueilla ja kunnissa on jo virinnyt omaa aktiivisuutta ja toimijuutta on alettu ottaa omiin käsiin.

 

Hyvä ei muutoksissa aina seuraa mukana, sanoi professori Jari Stenvall ennen joulua Kuntatalolla pidetyssä seminaarissa. Uudistusten sivuvaikutukset yllättävät usein samoin kuin niiden ennakoitua suurempi työmäärä. Jos uudistuksia tehdään liian mekaanisesti ja keskitetysti, on myös riskinä, että monet hyvät käytännöt jauhautuvat rikki muutosmyllyssä.

 

Jotta saavutettaisiin uudistuksille asetetut tavoitteet edes kohtuudella, on tärkeää, että valmistelu perustuu tiiviiseen vuorovaikutukseen paikallisten, alueellisten ja kansallisten toimijoiden välillä. Tämän vuorovaikutuksen kautta konkretisoituvat ne erilaisten toimintaympäristöjen kuntien ja alueiden tarpeet ja mahdollisuudet.

 

Tämä maamme kuntien erilaisuus avautuu jo muutaman esimerkin avulla. Kun asioita tarkastellaan asukasmäärän perusteella, Helsinki on asukasmäärältään yli 800 kertaa suurempi kuin Manner-Suomen pienin kunta Luhanka. Maapinta-alaltaan suurin kunta Inari on puolestaan 2500 kertaa Kauniaisten kokoinen. Nämä kunnat kuuluvat kuitenkin samaan asukaskokoluokkaan eli 5000–10000 asukkaan kuntiin.

 

Myös muut olosuhdetekijät sekä julkiset ja yksityiset palvelurakenteet ovat erilaisia eri puolilla Suomea. Tarvitaan joustavaa lainsäädäntöä, joka antaisi mahdollisuuden ottaa huomion sekä kuntien että itsehallintoalueiden erilaiset olosuhteet. Tällöin toimivimmat mallit ja ratkaisut voidaan löytää siellä, missä kohdataan kuntalaisten tarpeet ja odotukset.

 

Miten toimien saamme kestäviä ja toimivia uudistuksia sekä helpotusta kinkkisiin ongelmiin? Vaasan yliopiston tutkijat Pirkko Vartiainen ja Harri Raisio kirjoittavat, että parhaiten selviävät ne johtajat ja päättäjät, jotka kykenevät rakentamaan ja ylittämään siltoja. Ongelmien ratkaisemiseen tarvitaan yhteistyötä eri organisaatioiden ja eri ammattialojen välillä.

 

Itsehallintoalueiden ja tulevaisuuden kunnankin kannalta oleellista on tehtäväjaon lisäksi rakentaa aktiivista rajapinnat ylittävää yhteistyötä ja vuorovaikutusta. Elinvoima ja lisääntyvä kilpailukyky syntyy yritystoiminnan kautta, parempi elämänhallinta perheissä ja yhteisöissä. Julkishallinnolla on niissä tärkeä mahdollistava rooli.

 

Siispä omista poteroista ulos kumppanuuksiin ja verkostoihin, sillä hierarkioiden ja siilojen aika on ohitse!

Kaija Majoinen, Kuntaliiton tutkimus- ja kehitysjohtaja

Kirjoitus on julkaistu alun perin Kuntaliiton blogissa.